sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

ALIARVOSTETTUA

  Mitä tarkoittaa aliarvostettu? Mikä on aliarvostettua? Tai vastakkaisesta vinkkelistä: Mitä tarkoittaa yliarvostettu? Mikä on yliarvostettua? Eihän noihin vastausta ole. Tai toki on, niin monta, kuin on vastaajaa kertaa 0,92. Kerroin tulee siitä, että täsmälleen samoja asiota ali-, tai yliarvostavia tietysti löytyy. Mutta ei kovin paljon, kuten kerroin kertoo. 
  En ryhdy omia arvostuksiani listaamaan. Kunpahan mainitsen, että kesäaamuinen istuskelu aamukahvin jälkeen kello kuus rannalla on aliarvostettua. Perustan väitteeni siihen, että siellä ei näy muita. 

  Aamulla käytiin mustikassa. Ihan tässä saaressa. Löydettiin paikka, missä mustikat olivat koneellakerättävän kypsiä. Melko pieniä olivat, mutta poimittiin viiden litran ämpärillinen. Tiistain on tarkoitus tehdä isompi mustikkareissu. Jos hyvin käy, on sen jälkeen talven mustikat tallessa. Tänään on muuten päiväkahvilla mustikkapiirakkaa!


  Kerättiin matkalla kanttarellejä ja muutamia tatteja. Niitäkin alkaa siis nousemaan. Hilppa putsasi mustikat, minä sienet. 


  Sitten viritin kanan savupönttöön. Reilu tunti kovennuksessa, kansi auki. Haikukanaa. Vaikka pakkauksessa luki "Grillikana".


  Ei huonosti syöty. Pottumuussia, sienisalaattia (viimevuoden satoa) ja savustettua kanaa. Salaattia tietysti myös. 


  Huomenna pitää mennä sieniä jälestämään. Illaksi meidät on kutsuttu kahville naapurisaareen. Mikäs siinä. Vaihtelua puolittaiseen erakkoelämään. 

  Vaihtelua tulee lisää. Perhe Tiilikainen saapuu tiistaina illansuussa. Mukava nähdä. Liisa on vajaassa kuukaudessa muuttunut, kuvista päätellen. 

  Vaihtelu jatkuu. Lähdetään keskiviikkoaamuna Hollolaan. Vieraita Annalle ja Jonille tulee samana päivänä. Harmi, että ennusteet lupaavat melko kehnoa keliä. Jospa ne olisivat väärässä. Sateet ovat ennenkin kiertäneet tämän kolkan, vaikka kuinka olisi kartoilla povattu. Toivotaan kiertoliikettä nytkin. 

  Pari päivää vietetään kotona. Ihmetellään ihmisiä. Äitiä käydään tapaamassa. Kirjastossa poiketaan. Mutta ei pestä pyykkiä! 

  Sitten takaisin. Anna, Joni ja lapset jäävät vielä joksikin aikaa saareen. Pian elämä jatkuu elokuiseen  tapaan; sieniä, marjoja, muikkua, omalta läntiltä pottua, kurkkuja, kesäkurpitsoita, sipulia, salaattia. Eivät hykertele tienoon päivittäistavarakauppiaat käsiään meidän vuoksemme. Minkä maitoa, juustoa, levitettä ja kahvia joskus hatetaan. Toiveissamme näin. Totuus saattaa olla toisenlainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti