UNIVAJAUS

  Viime yö oli vaihteeksi rauhallinen. Nukuin melkein yhdeksän tuntia! Harvinaista herkkua. Jostain syystä ovat yöt tulleet rauhattomiksi. Illasta kyllä uni tulee houkuttelematta, mutta aamuyö on usein pyöriskelyä ja kellon vilkuilua. Syytä ei pitäisi olla. Päinvastoin kuin muinaisella äijällä: Poliisit tulivat miestä kovistelemaan: 

  "Teillä pitäisi olla pontikkapannu porisemassa. Kuinkas on?"

  "Nii pitäis, nii pitäis!", huokaisi ukkeli.

  Minä siis nukuin kuuteen. Se tarkoittaa, että aamukahvipöydässä oltiin Hilpan kanssa lähes yhtä aikaa. Luultavasti tuleva aamuyö on taas möyhentämistä. Siihen olen jo tottunut, enkä mitään pilleriä ole aikeissa vaivaan ottaa.

  Aamulla nappasin kuvan paikallisesta pörriäismajoituksesta. Hyvä paikka asustaa, aamupala tarjoillaan kattoterassilla. 

  Käppäilin kahvin valuessa rantaan. Västäräkki oli taas mielipaikassaan maisemia tiirailemassa.

 

  Västäräkit ovat tosiaan ottaneet laiturin omakseen. Ei pilvin pimein niitä näy, mutta joskus viisikin on pitämässä palaveria. Mukavia lintuja. Tarpeensa kyllä tekevät surutta. Uimarappujen kaiteella istuvat, siitä ruiskauttavat. Se tarkoittaa, että uimaan mennessä pitää varoa, jos ei ole muistanut käydä jätöksiä pesemässä. Mutta paskokoot. Olen onnellinen, että ne ovat vain västäräkkejä. Saattaisivat olla lokkeja, kanadanhanhia, tai koskeloita. Silloin olisi päästöjen määrä yli sietorajan. Kirkkaasti. Lähinaapureilla on hankittuna pitkän vavan päässä siimasta leijuva feikkihaukka. Voisi sellaisen meillekin ostaa, mutta kun isopaskaisten lintujen vierailut laiturilla ovat harvinaisia, niin olkoon ostamatta. Pelätin pelättäisi västiksetkin huut helevettiin, ja niistä minä tykkään, vaikka snadin haitan tuottavat. 

  Kiersin eilen lenkin vanhoilla kanttarellimestoillani. "Suoriks sannoin" pieni pettymys. Joillain paikoilla kyllä sieniä oli, mutta pieniä vielä. Joillain paikoilla taas ei näkynyt mitään. No, alkunylkyähän tämä vasta on. Vettä tuli ilalla ja yöllä taas jonkin verran, ilmat lämpenevät kohti viikonloppua. Olosuhteet ovat kohdillaan. Ootellaan. 

  "Mustikka-, puolukka-, ja hillasadosta ennustetaan hyvää", kerrottiin ylen aamussa. Kyllä mustikoita ainakin enemmän näkyy, kuin viime suvena. Siihen ei tosin paljoa tarvita. Muutaman päivän kuluttua mennään tositarkoituksella, ämpärit ja poimurit mukana, sienikori toisessa kädessä, paneutumaan tilanteeseen. 

  Tuli rauhattomasta unesta valitettua. Valittamaan kun alettiin, jatketaan. Joku allergia vissiin vaivaa. Aamuisin nokka vuotaa, pitää niistää moneen kertaan. Niin on jatkunut kauan. Mikään kasvi ei varmaan sitä aiheuta, sillä sama juttu talvellakin. Sama juttu kotona, sama juttu mökillä, sama juttu missä vain. Taitaa olla yleisallergia eli panherkistys. 

  Valitus loppuu tähän, ylistystä ei tule, joten ollaan muuten vaan. 

  Vielä yhden kuvan otin kohti kahvintuoksua palatessani. Ritarinkannus alkaa kukkimaan. Eikä ole kuin kaksi ja puoli metriä pitkä! Tukea tarvitsee, Gardensupport Peppe jeesasi.