Aamulla, kun koko konkkaronkka, eli sortin sakki, oli herännyt, ravittu ja vaatetettu, lähdettii Piskolaan.
Veneen takapenkille tälläytyi junioriosastoa....
...ja Peppe ahtaui vielä puikkoihin.
Perillä käytiin moikkaamassa Tainaa, Hanelia ja Annia, sitten tallustettiin Piskolantalolle. Siellä kortteeraavat sisarukset Irma ja Markku, jokakesäiset vieraat. Markku on armoton mustikankerääjä, sienimies myös.
Päivän plääni oli seuraava: Hilppa ja minä Markun kanssa mustikkametsään, Anna, Joni ja Iiris puutarhavattumaalle keräämään kypsät pois, Liisa aitan päätyyn varjoon vaunuissaan nukkumaan. Plääni toteutettiin sellaisenaan. Metsäosasto hyppäsi Markun sitikkaan, usmuutti Kurenpääntorpan tietämille. Tai entisen Kurenpääntorpan. Itse rakennuksesta ei ole mitään jäljellä. Lähes maahan lahonnut sauna muistuttaa sentään joskus paikalla asuneesta Ikosen perheestä. Taas lipsahti sivuun. Ei auto tieltä suistunut, mutta minun mustikkajuttuni levisi käsistä.
Mustikkaa oli sopivasti. Osa kookasta, osa pienehköä, mutta kypsiä kaikki. Hilppa työn touhussa...
...ja Markku myös. Keräsin minäkin, en ainoastaan kuvannut.
Ehkä puolitoista tuntia oltiin kyykitty, kun tavoite oli täynnä. Meille kaksi viiden litran ämpärillistä.
Markku, joka on lähes pro, keräsi kahdeksan litran astian lähes täyteen. Lohduksi meille: hänellä oli leveämpi poimuri!
Vajaat kaksi tuntia viivyttiin reissulla. Kun palattiin talolle, oli vadelmayksikkö kerännyt kaikki kypsät marjat, eli seitsemän puolen litran pakasterasiallista ja ehkä kolme litraa ämpäriin. Nukkumaosaston Liisa oli ottanut tehtäväjaon kirjaimellisesti; hän alkoi vasta nyt heräillä. Tässä tyttöä tuodaan siimeksestä pihalle, missä oli myös siimes, koska arska oli juuri piiloutunut pilvien taa.
Kuten olin lähtiessä ennustanut, talosta ei päästy pois ilman jäätelökahveja. Oli pullaa myös. Nehän maistuivat metsäkeikan perään. Iiris ehti Annin ja Katriinan vanhoilla kaluilla leikkimään.
Aika on hyvä kulumaan, kun sortin sakin kanssa reissaa. Kun hivakoinemme olimme päässeet Saarelaan ja syöneet, oli kello jo pian neljä. Sitten mustikan putsausta (Hilppa) ja kahvit. Nyt on kello puoli kuusi. Joni lämmittää saunaa.
Huomenna perhe Tiilikainen lähtee kohti Espoota. Poikkeavat Mikkelissä Emmalla, Lahdessa parissa paikassa myös.
Auto varmaan pullistelee, kun se Potinlahdesta starttaa. Muun tavarapaljouden joukoon tulee kanttarellejä rutosti, mustikoita pikkuämpärillinen, vattuja muutama rasia. Varmaan jokunen kesäkurpitsa ja kurkku myös.
Me tänne jäävät mennään torstaina kaupunkiin ruokaa viikoksi hakemaan. Mustikoita käydään vielä joku päivä poimimassa. Sieniä kerätään syötäväksi, pakkaseen ei enää yhtään. Niin on käsky kuulunut. Kunhan rouskuaika tulee, niitä tietysti kerätään urakalla, mutta ne eivät mene pakkaseen, tietty, vaan suolaveteen tällätään.
Sauna on valmiina. Marssijärjestys on sellainen, että koska Liisa nukkuu (taas) menevät Anna ja Joni ensin, sitten me muut. Iiris on Hilpan ja minun kanssa tykännyt saunoa. Ja me Iiriksen kanssa. Ei hänestä ole edes vaivaa; iso ja omatoiminen tyttö. Komento takaisin. Iiris kuuluu juoksevan rantaan ja huutavan, että haluaa mennä saunaan äidin ja papan kanssa.
Ennen kuin saunavuoro iskee, lopetan jutun aamulla ottamaani kuvaan ötökästä kosmoskukalla. Jos ei muuten, niin siksi, että värit eivät riitele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti