perjantai 10. heinäkuuta 2020

VÄHÄ VÄHÄLTÄ VÄLILLÄ VÄLIÄ

  Tässä se päivä on taas edennyt. Käytiin juuri kartoittamassa mustikkatilannetta. Alkavat kypsyä, mutta vielä ei ole aika lähteä keräämään. Jonkin verran näyttää olevan tulossa. Samalla reissulla keräsin kanttarellejä korin pohjalle. Saadaan huomenna vankka kastike. 
  Kierrettiin laavukallion kautta. Siellä silmä lepää, oli suvi, talvi, syys, kevät. Puolipilvisiä maisemia tänään.



  Kierrettiin suon kautta takaisin. Ei näkynyt suolla mustikoita. Joskus on ollut, kovastikin. Hilla tuntuu laajentaneen kasvustoaan. Lehtiä oli monen aarin alueella. Ei vaan yhtäkään marjanalkua näkynyt. Huono sato. Olen nimittäin joskus bongannut kolmekin!


  Aamupäivän nahusin polttopuuhommissa, itikoiden ruokana häärin. Nyt on kaikki pätkitty pinossa. Oli aikakin. Talvimyrskyn kaatamat raidat lojuivat pätkittynä keväästä asti huussin nurkilla. Aina, kun niitä oli tarkoitus lähteä pienimään, ilmaantui jotakin muka kiireellismpää. Vähä vähältä alkoi ipottaa, saamattomuus. Vaikka ei sillä väliä. Tai on, saamattomuudella, mutta ei sillä, halkoiko nuo enemmin tai myöhemmin. Mutta vähitellen tuli väliä. Tuli väliä ainakin muihin hommiin ja vetkutteluun, sillä parina aamupäivänä riehuin kirveen kanssa. Nyt ei ole väliä vähätellä, puut pinossa, pressu telttana.

  Hilppa teki sillä aikaa työn, jota minun hermoriekaleeni eivät olisi kunnialla kestäneet. Hän lakkasi tuvan rottikirunkoisen lasipöydän kuistin pöytälevyn käsittelystä jäänellä lakalla. Kahteen kertaan. Hitonmoista tupsuttelua, aikaa kulahti koko aamupäivä. 


  Tarkennukseksi edelliseen: ei hän lakannut tietenkään koko pöytää, lasisen pöytälevyn jätti sivelemättä.
  Maalausjutuissa minä ole tosiaan suurten pintojen mies. Suurpiirteinenkin, saattaa joku väittää. Ehkä niin. Tahtoo meikän homma olla sellaista, että nopeasti valmista, pensselit santaan. 

  Kohta on kesäkurpitsoita. Äityivät taimet kukkimaan urakalla. No mikäs. Sieniä, pottuja ja kesäkurpitsaa kun päivittäin appaa, niin ei pitäisi olla moitteen paikkaa, edes intohimaisimmalla terveysruokagurulla.


  Osa ruusuista on kukkinut, osa kukkii yhä. Monen sortin ruusua täällä kasvaa. En minä monenkaan nimeä tiedä. Vaan yksi on joukosta poissa, kurttulehtiruusua missään ei näy.


  Huomenna on kai sadepäivä. Melko viileä myös. Aika kuivalta tuntui metsässä, vaikka vettä onkin muutamaan otteeseen tullut. Eli satakoon, vaikka lauantaiajelu jää tekemättä. Tehdään sunnuntaiajelu. Tai maanataiajelu. Jossakin kyllä veneellä käydään, kun ilma on suotuisa. 

  Eilen, kun oltiin Mikkelissä, huomasi, että lyhyt on muisti ihmisillä. Korona tuntui olevan kaukainen paha uni. Turvavälistä ei välitetty. Vaikka väliä olisi välittää välistä useammin kuin välillä. Vaikka välitän tämän tosiasian blogissa, tuskin monikaan siitä välittää. Välittäkää sellaisille terveiset, että ei pidä välttää väleista välittämistä. 
  Vältän täst'edes välistä välittämisestä välittämistä. Jos jotkut eivät välitä, niin tuupin kauemmaksi. Pitkällä tikulla.

  Taidan lähteä saunanlämmitykseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti