Me "vanhukset" lähdetään pois tulijoiden jaloista. Saavat "nuoret" keskenään oleilla. "Nuoret!" Ikähaitari nuorilla aikuisilla jostain kolmevitosesta reilusti päälle neljänkympin. Lapset tietysti luku sinänsä.
Tänään käytiin taas Mikkelissä. Ruokaa kosolti, huussinkuiviketta, kottarit. Kottikärrytarve oli muodostunut. Punainen paholainen, eli Riitta 50-merkkiset kottarit ovat jostain viisikymmenluvun lopulta. Ne on palvelleet aikansa. Hitsaukset ovat ruostuneet, joten "kuuppa" on irronnut aisoista. Olen ne hirttänyt yhteen köydellä. Saavat toimia lopulliseen tuhoonsa asti paskiontyhjennyskärreinä. "Sic transit gloria mundi!" Uljaasti vuosikymmeniä polttopuita, kauppakasseja, lehtiä, multaa, hiekkaa, vaikka mitä, kuljettanut vanhus saa loppuelonsa olla paskakuskina! En toki paskakuskin ammattia väheksy, tärkeä tehtävä. Mutta silti. Kyllä olen raakalainen! Onneksi Riitta 50 ei ole liitossa!
Uudemmat kärryt on ehkä viidentoista ikäiset. Ne oli halvat, pelti lähes paperinohutta. No uskoisitteko, että kartonkipaperin? Kärrit sain jo melko uutena kuhmuille ja lommoille, kun kärräsin polttopuita metsästä liian suurilla kuormilla. Nyttemmin on osa pulteista, joilla "kuuppa" on kiinni aisoissa, tullut pellin läpi. Mitättömät alkavat olla työtehtäviin. Niille olen suunnitellut varhaiseläkepäiviä Hilpan puutarhakärreinä. Kevyttä kuormaan kestävät kuljettaa, joten sopiva homma. Jos ei mitään keksi, niin laiskistuu, ja menee tärviölle, kärrikin.
Uudet ovat jo kasassa. Tanakkuudeltaan jossain Riita 50:n ja uudemman version välillä. Eli semivahvat. Menettelee. Ei ole betonia tarkoitus alkaa kuljettamaan. Näissä uusissa on kaiken lisäksi ilmarengas. Paljon, ja vielä enemmän, mukavanpi ajella. Ostin nimittäin Riitta Viiskymppiseen taannoin täyskumisen, kun en viitsinyt sisuskumin puhjettua alkaa sitä vaihtamaan. Huono ratkaisu. On kova työnnellä, ja huonossa maastossa tökkii huomattavasti "henkevää" rengasta helpommin.
Olemme siis onnellisia kolmien kärrien omistajia. Eläketöitä hoitelevat ovat säilytyksessä yläaitan takaseinustalla, uudet herraskaisesti venevajassa. Uusien ensisijainen tehtävä on kuljettaa kauppaostokset veneeltä pirttiin. Toissijaisena tulee kaikki muu sellainen kuljetettva, mikä ei luonnistu vanhemmilta palvelijoilta. Sen verran helliä tunteita noille juhdille, varsinkin Riitta Viiskymppiselle, minulta kuitenkin löytyy, että en halua niitten tuntevan oloaan hyljeksityksi.
Tässä rivistö työntökalustoa. Mikäli minulta kysytää, on Riitta 50 ehdottomasti näyttävin yksilö, iästään huolimatta! Kovia on Ritta kokenut. Joskus seitkytluvun alkupuolella Tiusasen Hanski tärytti metsästyskiväärillä siihen kolme reikää. Väitti, että teeri istui Riitan reunalla. Mene, tiedä. Hanskin ajatuksenkulku oli joskus arvaamatonta.
Mikkelissä käytiin tietysti Minna Torikahvilassa. Mortilla teki itselleen aikaa tulla kahvikupillisen ajaksi istumaan kanssamme. Mukava oli taas kaverin kanssa porista.
Aika tavalla kansaa oli torilla. Myyntikojujakin mielestäni yllättävän paljon. Alkaa muistuttaa normaalikesää.
Eilen kävin tietty aamukasteen seassa poimimassa kanttarellejä. Melko mukavasti tuli tunnin rupeamasta saalista. Kahdeksan nyssäkkää pakkaseen.
Väriminttu alkaa kukkia. Noin yleiseen tietoisuuteen, mikäli ette värimintun kehitysvaiheesta ole kuusalla. Vaikka vaikeaa kuvitella. Ettette olisi.
Siinä tälle päivälle tärkeää tietoa, ihan globaalistikin. Vai mitä? On niin hyvä ilma, että hörpin kohta kahvit, lähden pihalle källäilemään. Saunapäiväkin on. Sen jälkeen on mukava katsella kuistilta maisemia, laskea ohiajavia venhoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti