SUURSÄÄTYYPPI

  "Suursäätyyppi pysyy lähitulevaisuudessa samana", sanoi säätyyppi televisiossa. Niin taitaa olla. Kahteenkymppiin ei meinaa mittari nousta, tuuleskelee, sadekuurojen mahdollisuus mahdottoman todennäköinen. Eilen tuuli tosiaan aikalailla. Lounaasta puhalsi. Hyvin laiturin ankkurit toimvat; ei mitään ongelmaa, vaikka pressutettu vene oli lisäpurjeena. Tänään ei tuule niin kovaa. 

  En saanut aamulla rauhaa, piti lähteä tarkastusmatkalle. Sienitarkastusmatkalle. Ei ollut suuria toiveita, ei oikeasti mitään toiveita, kunhan lähdin ajelemaan. Yhteen tiettyyn paikkaan ajelin. Siitä hieman risteilin rannan läheisyydessä, sisämaahan en edes vielä löytöretkeä ulottanut. 

  "Nousemassa on", totesin, yhdet soossitarpeet keräsin. Pieniä ovat vielä, mutta ei montaa päivää kulu, kun saattaa ehdottomasti ehkä ihan kunnolla kerättäväksi löytyä. Luultavasti, arvelen. 

  On metsässä kulkemissessa viehätyksensä vaikka ei mitään löytyisikään. Rauhallinen mielikin rauhoittuu, kun siellä tallustaa, ympärilleen silmäilee. Nyt kohtasin kymmeniä maariankämmeköitä. Tosin kukinnan hehkein hetki alkaa olla takana päin. Mutta mukavaa huomata, että tuo varhaisen lapsuuden aikana tutuksi tullut kasvi jossakin elää, voi hyvin. 

 

  Istuksin jopa hetken nuoressa kuusikossa, vaikka ei sieltä tähän aikaan kesästä mitään sieniä lödy. Istuksin tuulenkaadolla, annoin rauhallisen mielen rauhoittua. Ja otin kuvan sienikorista. Tuossa vaiheessa siinä ei ollut sieniä sisällä. Ei niitä kuvattavaksi asti ollut jälkeenkään, mutta kori on koristeellinen kuvattava sinällään. Tuulenkaadon kannon nokassa, käävän yläpuolella. 

  Eilen otin muutaman kuvan kukista. Ja kultakuoriaisesta. Hän oli pesiytynyt ruusun sisään. Syömään? Turvaan? Nukkumaan? Ei kuitenkaan hassumpi paikka kuoriaiselle.

Tämä ruusu muuten vaan sojotti terhakkana.

Diditaalis ylvästeli hetkeä ennen kukinnan loppumista.

  Tänään en enää kuvaa. Luultavasti. Enkä paljon kuvaile. Sen verran kuitenkin, että torstaina mennään haalimaan evästä viikoksi. Mikkeliin mennään. Itse asiassa tarkkaa plääniä ei olla tehty siitä, koska lähdetään Hollolassa käymään. Ollaan ehkä kuun loppupuolelle saakka. Sitten joka tapauksessa ollaan muutama päivä muualla, kun Tiilikaiset ja Tiilikaiset tulevat tänne. Eli Annan porukka ja Jonin veli perheineen. Kyllä täällä mahtuduttaisiin olemaan koko rökörössi, mutta parempi näin. 

  Jos hieman lämpenee, lähdetään varmaan joku päivä veneilemään. Aurinkoista ja tuulta ei yli kolmen sekuntimetrin, niin mikäs ajelessa. Ai minne? Mitä väliä? "Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike", totesi Manukin aikoinaan.

  Liikettä syntyy nyt, päämäärän kera. Eilisen lihakaalilaatikon lämmitys alkaa olla ajankohtainen. Joten "until the next time".