maanantai 15. kesäkuuta 2020

SUHKUKS EI MÄNT'

  Nuorena tiesi olevansa kova jätkä ja viisain kaikista, aikuisena luuli olevansa kova jätkä ja viisain kaikista, keski-ikäisenä ei ollut lainkaan varma, onko kova jätkä ja viisain kaikista, vanhana tietää, että kovia jätkiä on vain leffoissa, eikä ole viisainta kaikista ole olemassakaan.
  Sellainen suunnilleen on miehen tie, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Sen ymmärrän nyt vanhana. Vai olenko näin pidentyneen elinikäoletuksen aikana keski-iän viime metreillä? 
  Onko naisen tie puolestaan sellainen, että hän nuorena luulee olevansa timmi mimmi ja kaunein kaikista..., etc? En usko, sillä naiset ovat viisaampia kuin miehet.
  Ei, en ole töpännyt viime aikoina ankarasti. Kunpahan tuumiskelin, kun en saanut aamuyöllä unta. Liekö matkajännitys päällä? 

  Joo, en ole ankarasti töpännyt viime aikoina. Lieviä töppäyksiä ei lasketa. Nekin voidaan toki myöntää, sillä vanhana tiedän, että niin pitää tehdä. Lievistä töppäyksistä tulee mieleen myönnettäväksi se, että en ollut laituriprojektissa varautunut ankkurointiin huolella. Olin vain miettinyt ja toteuttanut itse kohteen kasaamisen. No, nyt on sekin asia ratkaistu. 
  Niinpä, suhkus ei mänt' laiturinteko, nii ko Kummun Kallen akan otto. Vaikka asiat eivät ihan loppuun tulleet tuumituksi.

  Näin vanhana miehenä, miehenä joka tietää, että kovia jätkiä on vain leffoissa, huomaan, että päivä päivältä nautin yhä enemmän saaressa olosta. Kohta lähdetään Hollolaan, palataan torstaina. Tuntuu kurjalta jättää tämä paikka. Ilmat ovat hienot, kesä parhaimmillaan, puutarhan ja kasvimaiden hyvinvoinnista täytyy huolehtia. Vanhana miehenä kuitenkin ymmärrän, että vanhan miehen tulee tehdä, mitä vanhan miehen tulee tehdä. 

  Jotta hiljalleen rakentamme kakkos- tai ykköskoti, miten vain, saavuttaisi sille asetetut vaatimukset, tehtiin muutama päivä sitten päätös. Asia on itänyt mielissä kauan. Nyt Hilppa löysi netistä mitoiltaan passelin pyykinpesukoneen. Sellaisen neljän kilon värkin, joka mahtuu keittiön ikkunan edessä olevan työtason alle. Koska taso on tietysti laitettu siten, että ikkuna aukeaa, niin tilaa on vain 71 senttiä. Kyseinen kone on mitoiltaan 690 X 550 X 440, eli täydellinen. Siksi pyysin Pöyryn Jokkea käymään. Hän katsoi tilanteen, lupasi hommata sopivat palikat, tulee ensi viikolla asentamaan. Joten tilasin pesukoneen. Se kehuttiin toimitettavan lähimpään postiin 2 - 5 päivän sisällä. Minä en oikein edes tiedä, missä on lähin posti? Ninnissä ei kai enää ole? Mitä sitten. Se on tavaran myyjän asia. Tilausvahvistus kertoo, että lähetys tulee 52100 postiin, ja minulle tulee sähköposti ja linkki seurantaan, sekä kun tavara on toimitettu, ilmoitus. Menen siis noutamaan sieltä, minne se on toimitettu. Yksinkertaista. 
  Meidän kohdalla asiat menevät niin, että koska emme matkustele, ulkomaille ennen, aikana, tai jälkeen koronan, kotimaassa sentään maltillisesti, niin näillä tuloilla on varaa muutama satanen satsata kesäpaikkaan. Tuo pesukone on sikäli merkityksellinen, että ei mene Hilpan aika niinä parina päivänä, kun välillä kotona ollaan, kokonaan pyykin pesemiseen. Ja kun Tiilikaiset ovat täällä, Liisan juttujen jokapäiväinen pesu siirtyy rannalta keittiöön. 
  Koneen myötä myös käyntimme Hollolassa harvenevat. Pitää siellä toki välillä poiketa. Ihan posti tarkistamassa. Ja äiti katsomassa. Nyt häntä pääsee moikkamaan aidan takaa, maski päässä. Huomenna mennään katsomaan. Melko kauan on siitä, kun viimeeksi nähtiin. Torstaina äiti täyttää 98. Täytyy kimppu kukkia viedä. 

  Sääli lähteä, ilo palata. Tiilikaiset tulevat aattona. Elämää ja toimintaaa on taas saaressa. Aattona mennään Hanelin rantaa kokolle, koko konkkaronkka. 

  Nyt heräsi Hilppa. Täytyy valmistautua lähtöön. Ja jättää pottu, kaikki muukin kohisten kasvava, omiin oloihinsa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti