Tänään valmistui pieni laituri ihmiskunnalle, mutta melko riittävä Hilpalle ja Peppelle.
Kaunis aamu valkeni, vaikka ei yö ollut juuri pimentynytkään. Minä kässelehdin rannalla ties mitä puuhaillen jo seitsemästä asti. Melko tasan puoli kymmenen ilmaantui laituritalkooväki paikalle. Juha Rehula jopa, tavoistaan poiketen, minuutin etuajassa. Hän on yleensä kimppalaiturin tuunauksesta minuutin myöhässä.
Ensin vietiin viimeinen kulkusilta venevajasta. Sitten voimainponnistus. Ei tuskaakaan. Hyvin kääntyi laituriosa oiken päin, hyvin talui veen väljään.
Koska olin touhussa mukana tiiviisti, en ehtinyt edes ajattelemaan kuvaamista. Onneksi Juha napsi jokusia puhelimellaan, mesetti ne minulle. Tässä muutamia.
Pulttia paikalleen...
Jakarin ojentelua Hanelille, joka katsoo kuin halpaa makkaraa.
Ensimmäiset urhoolliset kokeilemassa, josko laituri kantaa? Tässä kuvassa onkin koko talkooväki, eli vasemmalta Juha, Hannu, Toni, Haneli ja Peppe.
Tosiaan homma sujui juoheammin kuin luulin. Ei meillä kauaa nokka tohissut, kun laituri lillui vedessä. Pojjaat kyselivät, että olikos tämä tässä? Minä siihen, että en muista, koska viimeeksi olen saareen olutta kantanut, mutta nyt toin, eli on harjak..., eikäku kellujaisten aika. Kävin hakemassa huurteiset tölkit.
Nyt vaihtuvat kuvat minun kamerani tuotokseksi. Olut maistuu urakan jälkeen, niin vieraille...
...kuin talon väelle.
Kun talkooväki poistui, ruuvailin puuttuvat kansi- ja reunalaudat, kiinnitin uimatikaat, askartelin muutakin viimeistelyhommaa. Nyt laituri muuten valmis, mutta ankkurointi pitää vielä tehdä loppuun. Sain hyvän vinkin Hanelilta ja Tonilta. Laittelin väliaikaisen ratkaisun siksi aikaa, kun ehdin tehdä lopullisen.
Nyt ollaan jo käyty laiturilta uimassa. Vesi on melko sopivaa, piristää edes hetkeksi. Urakka on siis koko lailla tehty. Mitähän sitten puuhaisi?
Loppuun mietos. Mietos on tietysti meitteen ja aatoksen risteymä, jossa pääsevät oikeuksiinsa molempien tärkeimmät ominaisuudet. Ominaisuudet, jotka ovat samat, mutta mitäs siitä. Mietin nimittäin, kun Pöyryn Jokke tuosta lähimökiltä käväisi joku aika sitten täällä, yhtä juttua. Jokke kävi katsomassa pientä putkihommaa, jonka hän tulee juhannuksen jälkeen tekemään. Ei siitä sen enempää, vielä. Mutta mietos oli sellainen, että miksi joitakin lempinimiä voi käyttää muutamista, kuten Jouko-Joke tai Jokke, Pertti-Pepe tai Peppe, Keijo-Keke tai Kekke, mutta joistakin se ei oikein sovi suuhun, vaikkapa Markku-Make ei Makke, Matti-Masa ei Massa, Kauko-Kake. ei Kakke, Niilo-Nipa ei Nippa. Tässä jollekin Aristoleen Kantapaää-ryhmän viisaalle kanta(pää)jäsenelle pohdittavaa. Pohtikoon, miksi Lauri ei voisi olla Latte?
Kokonaissaldoksi tälle päivälle pitää laittaa reilusti plus-merkkinen tulos. Olen tyytyväinen ja hyvillä mielin. Pian lämmitän saunan, pulahdan uimaan. Arvatkaa missä ja mistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti