HEKTISIÄ HETKISIÄ

  Elämää on ollut Saarelan tilalla. Aamusta iltaan riittää tapahtumaa. Nyt tulin omiin oloihini saunatupaan rauhoittumaan. Me näet Hilpan kanssa nukutaan täällä. Perhe Tiilikaisen on parempi bunkata talon makkareissa. Eivät uuden jäsenen kanssa enää oikein saunatupaan mahdu. No, kohta Iiris on kasvanut niin isoksi, että vetäytyy asustamaan nukkuma-aittaan, omaan rauhaansa. Mutta se on sitten se. 

  Aamupäivällä naplikoitiin Jonin kanssa yksi kulkusilta malliksi. Huomenna tehdään kaksi. Päivällä syötiin verannalla. Kuvassa kylläistä porukkaa.

  Koska oli kaunis ilma, kului iltapäivä pihalla telmiessä. Vanha, ja kuin ihmeen kautta ehjänä säilynyt kahluuallas piti Iirikselle täyttää. No, kyllä Saimaassa vettä piisaa.

    Vesisotaa kävivät Iiris ja Joni välillä ankarasti. Minuakin mukaan houkuteltiin, mutta otin maltillisen kannan. 

  Kahvi juotiin pihalla. Sitten istutettiin Liisalle omenapuu. Auringon painuessa koivujen taa kastelin taimia ja muita viljelyksiä. Joni lämmitti saunan. Kylvyn päälle paistoi emäntä nokkoslettuja, kiilaruoaksi raparperikiisseliä. Terveellistä, eikö? 

  Kun tässä nyt naputtelen, huomaan, että en ole eilisaamun jälkeen katsomut toosaa pätkääkään. En suoraa, en suoratoistoa, en tallennetta. Eikä ole vieroitusoireen tilkkaa. Ei tarvita laastaria tai purkkaa. Pääsee paheistaan helposti eroon, kun lapsi perheineen tulee pirttiin. No, ei tv:n katselun suitsemiseksi kai ole lääkitystä saatavilla. Sitä paitsi kun Tiilikaiset poistuvat, napsahtaa toosa auki monta kertaa päivässä.

   Hyvä homma, että saadaan laituri vesillelaskua vaille varmaan huomisen ja perjantain aikana. Tulee sekin mieliharmi poistettua melko mieliharmittomasta elämästä.

  Totta se on. Melko mieliharmitonta elämää on onni meikän elellä. Kaikenlaisia hetkellisiä päännousemia tosin välillä pälkähtää. Ihan suotta, useimmat. Kunpahan turhanpäiten rassailen. Oikeita mieliharmeja ei tosiaa, ja onneksi, liiemmin ole. Eli seesteistä eläkeaikaa tässä eletään. Väliin pujahtavat soraäänet sulosointuja riitasoinnuiksi muuttamaan. Ei haittaa, ilman olisi liian imelää elämä. 

  Soraääniä kuullaan viikonloppunakin. Lautturi Kiljunen mesetti eilisiltana kysymyksen: "Käykö hiekantuonti viikonloppuna?"

  Minä vastaamaan "käy!"

  Matti lupasi tarkennetun aikataulun ilmoittaa, kun se hänelle selviää. Jos kaikki menee kohilleen, eli ei niin, kuin saksalaisiin sota, on ensi viikon alussa ranta tiptop. Ei muuta kun kahlailemaan ja käsipohjaa polsikimaan. Ja veneitä mahtuu näillä vedenkorkeuksilla laituriin useita. En silti ala huutelemaan, että laitoin saunan lämpiämään, oluttakin on. Muuten kyllä, mutta kun ei ole olutta. 

  On tullut viime aikoina jaettua juttua ja kuvia, että itseäkin hirvittää. Elekeepä huolia! Kyllä se tasottuu. Nyt vaan eletään hektisiä hetkiä tenavien ja laiturihommien kanssa. Voi olla, että syssymmälläkin juttuja tiuhaan jakelen, mutta ei niissä vissiin hektisyyttä aina esiinny?

  Vieläpä Liisasta pari otosta. Ensimmäisessä tyytyväinen tyllerö myhäilee Peppe-papalle.

  Toisessa yrittää hän otsa kuvitteellisessa kurtussa päästä edes puoli vaaksanmitaa eteenpäin. Ei meinaa onnistua, mutta vielä tulee aika, jolloin ei Peppe-pappa perässä pysy.