Kun heidän tavaransa oli koottu (ei snadi homma), heitin Jonin ja kamppeet autolle, tulin hakemaan Anna ja lapsia. Vene alkoi pätkiä kesken ajon, sammui tykkänään. Minä tarkastamaan bensatankkia. Loppu, mikä loppu! Ja veneliiterissä oli toinen tankki täynnä, sekä 20:n litran kannullinen. Viime kesänä pidin kahta tankkia veneessä, koska ne sinne keskipenkin alle mahtuvat. Nyt olen ajatellut, että turhaa painolastia näillä lyhyillä ajoväleillä. Ja että otan molemmat mukaan, jos pitemmälle lähdetään. Hyvä ajatus, ei siinä mitään. Mutta hyvä ajatus vaatii hyvän toteutuksen, eli kannattaa aika-ajoin tarkastaa menonesteen määrä.
Onneksi apu oli lähellä. Soitin naapurin Hannulla, kerroin tilanteen. Pyysin häntä hakemaan meiltä bensakannun, tuomaan sen merihätään joutuneille.
Ei kestänyt kauaa, kun Hannu porhalsi veneellään luoksemme. Hän toi omista bensoistaan pari litraa kannun pohjalla. Sehän piisasi hyvin.
Olin ehtin myötätuulessa melomaan melkein Potinlahden laiturille asti. Vetelin viimeiset kauhaisut, Anna ja lapset pääsivät maille ja matkaan, minä venettä tankkamaan.
Annan jakoi kuvankin fb:iin kipparista melomassa merihädässä. Minä laita kuvan poislähtevistä.
Helle jatkuu ainakin tämän päivän, hieman hellittää kuitenkin. Maanataina hädin tuskin kahtakymppiä saavutetaan. Tiistaiksi on ennustettu sadetta. Sataisi kunnolla, roskimman jälkeen tiputtaisi! Me lähdemme tiistaina käymään Hollolassa, tullaan keskiviikkona takaisin. Toivon mukaan litimärkään ympäristöön.
Kävin eilen vilkaisemassa kanttarellitilannetta. Muutama pikkusormenkynnen kokoinen näkyi olevan. Taisi suurin olla keskarikynnen mitat täyttävä. Vettä, vettä, vettä. Ja vielä kerran vettä!
Heinäkuu alkaa pian. Heinäkuu alkaa kasvimaiden ja -lavojen edistymistä tarkkaillen. Pottua varmaan pian saadaan maistiksi, tomaateissa on muutama tulossa, salaatti kasvaa, ensimmäinen sato pinaattia on syöty ja osa pakastettu. Herneet on kepitetty, mutta niitten satoon kuluu aikaa. Kurkku ja kurpitsa venyvät pituutta, kesäkurpitsan kukkimista vartutaan. Sillä tavalla ei käy homma yksitoikkoiseksi, että tarkkailee kasvustoa kolmen päivän kierrolla. 1. päivänä potut ja sipulit, 2. päivänä tomaatit, kesäkurpitsat ja salaatit, 3. päivänä kurkut ja kurpitsat. Täytetyönä voi tarkkailla persiljan, basilikan ja ruohosipulin tilannetta. On siinä yhdelle miehelle hommaa. Kukkien tarkkailu jää Hilpan päätoimeksi. Toki konsultoin häntä, mikäli, eli kun, tarve vaatii, sillä hän meillä on pääpuutarhuri, minä enemmän toteuttava taho maan muokkauksessa etc.
Rauhallisissa merkeissä lähtee siis heinäkuu kulumaan. Laituri on tehty, vanha laituri kokenut uuden kukoistuksen puukatoksena. Kunhan vielä saan haalittua purkupeltiä katteeksi, niin avot. Sellaista nautiskeluaikaa vietetään. On aikaa tutustua paremmin Dylanin Bobin ja Youngin Nipan juhannuksen maissa julkaistuihin albumeihin: Bobin pitkästä aikaa uutta musiikkia sisältävään Rough and Rowdy Ways'iin ja Nipan 1975 purkittamaan, mutta vasta nyt päivänvalon näkevään Homegrown'iin.
Olen molempia jo maistellut. Dylan vaatii enemmän sulattelua. Neilin levy on hieno näyte miehen 1970-luvun menosta. Viisi kappaletta kahdestatoista on toki kuultu aiemmin muissa yhteyksissa. Niilolla oli lienee syynsä jättää Homegrown naftaliiniin. Sen tilalla julkaistiin synkkiä sävyjä sisältävä Tonight's the Night.
Niin ja joo. Laitan vielä pari tämänaamuista kuvaa lapsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti