Täysi työpäivä tuli tehtyä. Minä hyökkäsin valmistelemaan laituriprojektin jatkoa jo seitsemältä, aloittelin kulkusilta kakkosta, kun Joni vähän myöhemmin liittyi joukkoon. Mehän duunattiin ilman isompia taukoja. Minkä nyt käytiin hirvipaisitia välillä syömässä (kiitos Taina ja Haneli).
Iiris heilui välillä hetken apuna. Enempi työnjohtotehtävissä. Koska Iiriksellä ei ole vakituista työsuhdetta laiturifirmaan, ehti hän enimmäkseen puuhailla, mitä tuon ikäisten tuleekin puuhailla, mm. puhallella saippuakuplia. Oli tytöllä oikein sarjatulivehje.
Kolmeksi oli ilmoitettu kahvin olevan valmiina. Niin oltiin mekin. Kaksi kulkusiltaa ja kelluva osa naplikoitiin kuin aika pojat. Putkiponttoońit puuttuvat. Kaksi uutta eivät ole vielä edes tulleet. 22. toukokuuta ne tilasin. 2-3 arkipäivää kehuivat ennen tilausta olevan toimitusajan. Tosin pian, kun olin tilauksen tehnyt, tuli Kaukokiidolta maili, että tavara on noudettu, mutta toimitus on 5. kesäkuuta. Eli huomenna. Ei näy vielä olevan kuljetuksessa, kertoo seuranta. Toivottavasti tulevat huomenna, ehtivät sopivasti sotaan.
Kolme muuta ponttoonia on nopeasti napattu nykyisen laiturin alta. Jos ei kovin huomenna vettä pieksä, puretaan varmaan laituri pois tieltä.
Puuttuvat laiturista myös reunalaudat, mutta ne laitan vasta sitten, kun rakennelma on paikoillaan.
Tässä kolme kulkusiltaa nätisti pinossa ja suojassa. Ehtivät linnut niille paskomaan sitten, kun ovat ammatissaan.
Pihalla makaa varsinainen laituri. Nätti ku mansikka, sano. Kelpaa siihen paatti luotsata, aurinkotuoli kiikuttaa.
Kahvin jälkeen hyökkäsin vielä leikkaamaan osan nurmikkoa. Viikossa on kasvanut melkoisesti uusi ruoho verannan ja kasvimaan välillä. Juuri kun sain sen ajeltua, alkoi tihuuttamaan vettä. Ei isosti, mutta pahimmoilleen kastelemaan.
Huomenna taitaa sataa enemmänkin. Tarpeeseen tulee vesi. Eikä meidän hommia haittaa. Eli aikataulussa, jota ei ole, ollaan. Aikataulu, jota ei ole, on paljon miellyttävämpi, kuin aikataulu, joka on. Sen vuoksi, että aikataulussa, jota ei ole, yleensä pysytään, kun taas aikataulusta, joka on, enimmäkseen rivetään pahasti. Jos en muuta, niin tuon opin mestariajoillani.
Puoli viisi oli päivä töitten osalta siinä. Tulin tupaan, otin vekottimen eteeni, ryhdyin juttua, jota tulee yli oman tarpeen, suoltamaan. Mikäs suoltaessa, kun on liikaa. Vaikka sanassa, tai jossain, sanotaan, että köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan. Vai oliko se sanassa, että hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan? En tässä sitä aja takaa, että olisin rikas tai hyvä. Vaan että sanoja tuntuu olevan liikaa. Eivätkä sanat ole rahaa tai muuta omaisuutta. Sanat ovat olevia ja tulevia, meneviä myös. Joten pannaan kierrätykseen. Joka ainoaa sanaa saatte vapaasti lainata. Mielellään kuitenkin niin, että ei kahta enempää peräkkäin. Tuskin sellaiseen kellään edes halua tai tarvetta on? Eiköhän ystäväpiirini ole kuta kuinkin omavaraista sanojen suhteen.
Kuten huomaatte, juttua lykkää yli oman tarpeen. Silloin käy näin; jutussa ei päätä ei häntää. Tai päätä häntä ite. Mikäs minä olen omia tekeleitäni arvioimaan?
Jotta ei pääse unohtumaan: on meitä täällä kaikkiaan kuusi. Iiris, Joni ja minä ovt tulleet jo mainituiksi, tekemisemme kuvailluksi. Mainittakoon, tasapuolisuuden vuoksi, että Hilppa on huolehtinut ravintopuolesta kiitettävästi, ja Annalla on puuhaa Liisan kanssa. Maitoa tarvitsevat vauvat, ja ovat tunnetusti melkoisia paskojia. Väliaikoina, kun eivät syö, pasko, tai nuku, ne saattavat myhäillä mielissään. Ja usein, kun Liisasta on kyse, allekirjoittaneelle.
Kohta on aika lähteä Jonin lämmittämään saunaa. Aika tavalla tarpeeseen tulee. Kävi tuuli sellaiselta kantilta, että sirkkeli sylki purut suoraan sirkkelimies Peppen päälle. En siitä pahoilleni tullut. Välillä nappasin lasit päästä, puhaltelin isommat pölyt pois, lauleskelin perään "Miks oon mä puruinen".
Taitaa olla aika lopettaa. Eivät sanat suinkaan ole lopussa, jutut kuitenkin ovat vähenemässä. Ja vaikka yli oman tarpeen juttua tulee, kuten sanottu, niin kukas sitä viimeistä juttuaan muille jakaa? Siitä pidetään kiinni kynsin hampain, kaksin käsin, vartalo-otteella. Tiijä koska tulee niin tiukka paikka, että sitä viimeistä juttua tarvitaan. Ettei jää viimeiseksi jutuksi se, että ei ole viimeistä juttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti