"Ai ne ponttoonit!", sanoi hän lopulta. "Pojat ovat sinulle niistä soittaneetkin."
Minä utelin, että koska?
"On siitä joku päivä."
Varmaan on joku soitto tullut jostain tuntemattomasta numerosta, kun puhelin on ollut muualla. En ole pruukannut sellaisiin takaisin soittaa. Teki mieli kysyä, että onko teillä tapana soitta vain kerran, eikä edes tekstaria laiteta? En viitsinyt, olin niin onnessani, kun mies lupasi, että ponttonit matkaavat huomenna Potinlahteen.
Kopioin tähän Kaukokiidon seurannasta kopioidun tilanteen tältä aamulta:
Tilaus vastaanotettu 22.5.2020 15:29 ✓
Lähetys on noudettu lähettäjältä (40270 Palokka) 22.5.2020 16:39 ✓
Lähetys on purettu terminaaliin Leppävesi
Lähetys on lastattu terminaalissa Leppävesi
Lähetys on purettu terminaaliin Mikkeli
Lähetys lastattu jakeluun terminaalissa Mikkeli
Lähetys on toimitettu vastaanottajalle (52100 Anttola)
Jos seurantasivujen päivitys on tuolla tasolla, niin ihmettelen. Etätöistäkö johtuu? Ei ole päivittäjä fyysisesti nähnyt, että lähetys on lastattu tai purettu? Turha minua syyttää siitä, että soittele tuntemattomiin numeroihin!
Huomiseksi on iskuryhmä laituritalkoisiin kutsuttu kokoon. Meitä on kaikkiaan viisi. Pitää olla "piällysmies", se, joka käyttää solmuruoskaa. Kuka pestin saa, on vielä arvoitus.
Huomenna on laituri laitureille tyypillisessä paikassa. Tarkoitan venelaitureita. Tämä toteamus puuta koputtaen. Olihan mr. Myrphykin kovan luokan optimisti.
Syy siihen, että kirjoitan vielä tähän aikaan kauniina kesäaamuna on, että laskimme naapurin Hannun kanssa muikkuverkot koemielessä. On tuolla paikalla pari muutakin verkkojaan jokusina öinä pitänyt. Yleensa syvänteeseen ilmaantuu muikkuja juhannuksen tienoissa.
Kun saatiin omat verkkomme vetehen, usmuutti paikalle vene, hiljensi hyvissä ajoin vauhtiaan. Kun se oli huutomatkan päässä, kysyin: "Muikkuverkkojako tulitte laskemaan?"
"Niitäpä niitä", vastattiin.
"Kyllä tähän mahtuu" Oliko siulla verkot tässä pari yötä sitten?"
"Oli joo."
"Saitko mittään?"
"Oli niissä kuutisenkymmentä muikkua."
"Jos meille kahteen verkkoon tulee saman verran, on siitä tarpeeksi, hyvä ettei liikaa", tuumittiin Hannun kanssa. No, kohta se paljastuu; Hannun tulee kahdeksalta hakemaan minut kokemaan.
Hyvällä mallilla on nyt asiat. Edellyttäen, että ponttoonit tulevat tänään, ja että talkooporukasta ei enempää kuin yhdelle ilmaannu "force majeure".
Tänään on ohjelmassa, ponttoonien haun ja kiinnityksen lisäksi, ruohonleikkuuta. Ostin edellisellä kauppareissulla Mikkelin K-Raudasta Makitan trimmerin. Olen sillä tyypit ottanut. On se paljon parempi kuin moottorikäyttöinen. Ainakin minun tarpeisiini. On kevyt, on helpompi rajata kukkapenkkien laidat. Bensavehje sitä paitsi tuppaa vi***lemaan. Siima jumittuu usein. Samoin ainakin toinen leikkaava siimäpää katkeaa helposti, kun se osuu vaikkapa kiveen. Raivaussahassa on myös siimapää. Laite on kuitenkin liian raju, ja raskas myös, tuollaiseen "finistelyyn".
Puolisen tuntia trimmailin uudella värkillä. Laitteessa oli jo jonkin aikaa porakoneessa ollut akku, eikä se meinannutkaan kulua tyhjäksi.
Satasen maksoi akkutrimmerirunko. Tällaiset ovat minulle pieniä arkipäivän iloja, joihin on varaa, kun ei muuhun pahemmin törsää. Mielihyvästä kannattaa maksaa. Huomasin näet, että trimaaminen, joka on ennen ollut pakkopullaa, onkin ihan hauskaa puuhaa.
Kohta lähden rannalle odottamaan kalakaveria. Kun mahdollisesta muikkusouvista on selvitty, onkin vuoro odotella pahimman aamukasteen haihtumista, jotta pääsee leikkauksia tekemään. Ja ennen kaikkea on vuoro odotella puhelua Kiidon Kaken jakeluauton kuskilta.
Loppuun pari aamun otosta:
Pörriäisten unelmaketonen työntää puna-ailakkia. Onneksi ehti hieman ennen vuohenputken suurinta invaasiota.
Nousuvaa sananjalkatiheikköä. Ihan lempparikasvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti