Pesukoneesta toiseen. Päivällä sain puhelun. Postin autokuski pirautti. Kysyi, että oletteko maisemissa? Olisi lähetys tulossa. Minä että mitä hittoa, joko nyt?
Kyllä se niin oli. Perjantai-iltana netissä ostettu pesukone mökille oli jo jossain Puumalan paikkeilla kuljetuksessa, ja tuotaisiin Potinlahteen. Kerroin kuskille, että me ollaan Hollolassa, ja vasta torstaina päivällä Anttolassa. Hän, mukava ja puhelias mies, ryhtyi pohtimaan kanssani oikeaa toimintatapaa. Kerroin, että tilaukseststa sain sellaisen kuvan, että lähetys toimitetaan Postiin, josta se on noudettava. Kaveri sanoi, että Anttolassa ei ole sellaista Postia, minne noin ison lähetyksen voisi jättää. Tuli esiin sellainen mahdollisuus, että kuski vie koneen Mikkeliin Postin terminaalin, mistä sen sitten juhannuksen jälkeen haemme. Onneksi Hilppa, joka oli kuunnellut keskusteluamme, huusi väliin, että ei me sitä vielä tarvita, ja että eikö konetta voisi toimittaa ensi viikolla? Sehän kävi kuskille, mukavalle ja puheliaalle miehelle, kuten taisin jo äsken mainita. Hän sanoi, että tehdään niin. Kertoi myös jäävänsä Jussilta lomalle, mutta kaverin kyllä toimittavan lähetyksen. Sovittiin, että alkuviikosta tulee masiina osoitteeseen Miekkaniementie 10, eli Potinlahteen.
Pesukone on ostettu samasta paikasta kuin laituriponttoonit. Luotin siis yhä Taloon.comiin. Vaikka tökki, ja huolella, kuljetus laituriponttoonien kohdalla, niin nyt se ylitti kaikki odotukset. Yllätti nopeudellaan ja siten, että toimitus onkin perille asti. Kaiken kukkuraksi oli niin mukava autokuski, että homma järjestyi parhain päin. Joku leipääntynyt jurrikka olisi saattanut sanoa, että v**tu vien sen lähetyksen rannalla varastettavaksi, tai kippaan ...kele, Anttolan rantalaanille, jotain muuta keljua.
Olen Postia haukkunut, pilkannutkin. Jos ponttoonien kohdalla hypin lakkini päällä tasakäpälää, otan nyt päähineen kouraan, pyörrän sanani anteeksi pyytäen. Ollaan parhaita kamuja, Posti ja minä. Kunnes seuraava tapaus asian saattaa taas kääntää päälaelleen. Selvennykseksi vielä: Ponttoonien kuljettaja oli Kaukokiito, nyt on kyseessä Posti.
Äitiä käytiin päivällä tapaamassa. Lyhyeksi jäi tapaaminen. Sovin aamulla, että puoli yksi tullaan. Kun Hoitokodille päästiin, soitin, kysyin, minne päin Elina tuodaan. Hoitaja kertoi, että ulos pääovelle. Odottelimme tovin. Maskit naamalla, ensi kertaa tämän koronajakson aikana. Ei ole rillipäisen ihmisen mukavaa maskia pitää hellesäällä. Lasit huurtuu, hiki virtaa, henkeä ahistaa. Vaikkakaan sillä hengenahistuksella ei ole tekemistä rillien kanssa. Eikä oikeastaan hien virtaamisenkaan. Mutta kyllä ne lasit huurtuu.
Kuvassa odottelevat Hilppa, Peppe ja kukka. Kukka keskellä.
Pian tuotiin äiti. Hänellä ei ollut maskia. Hoitaja, jolla oli, sanoi, että ei puoliväkisinkään saanut laitettua sellaista Elinalle. Äiti ei tästä piitannut, lähti vedättämään rollaattorilla melkoista kyytiä pihalle. Minä perään. Yritin häntä jututtaa, mutta pukahtamatta jatkoi matkaansa. Onneksi piha ei ole suuri, ja sen keskellä on pyöreä pieni istutusalue, jonka ympäri autoa kiertävät kääntyessään. Ohjasin siis vavihkaa äidin kiertämään tuon ympyrän, palaamaan takaisin oven eteen juttelemaan jääneiden Hilpan ja hoitajan luo. Kyseltiin hieman äidin tilannetta. Hoitaja kertoi ennallaan pysytelleen. Äiti itse ei kommentoinut, kun kyseltiin kuinka hän on voinut? Ei kommentoinut, hymähteli vain. Lopulta sain selvää hänen muminastaan.
"Jotakin salaperäistä tässä on!" Samalla hän yritti ottaa Hilpan maskia pois. "Miksi sinulla on tuollainen?"
Vaikka kuinka yritimme selvittää, mistä naamiot johtuvat, ei tainnut mennä perille.
Emme kovin pitkäksi tapaamista venyttäneet. Ei siitä ollut apua eikä iloa kenellekään. Äiti tuli hämmennyksiin, me surullisiksi.
Kukat saatiin sentään annetuksi. Hoitaja lupasi ne äidin huoneeseen vaassiin laittaa. Toisaalta onnellinen olotila äidillä; ei mitään tietoa koronasta, ei pelkoa viruksesta, ei kauhua tartunnasta. Ruokaa tulee, huolehditaan. Olisi vain mukavaa tietää, mitä päässä liikkuu?
Huomenna näyttäisi Lahden seuduilla satavan. Anttolassa ei. Torstaina pientä sadetta sinnekin ennusteessa. Kuinkahan käy koko kokon polton? Panoksia peliin. Kaksi vaihtoehtoa, ristiä ei hyväksytä. Metsäpalovaroitus on voimassa. Sataako ennen aattoa niin paljon, että se kumotaan? Pelimiehille tiedoksi: Poltetaan/ei polteta 3:1. Jos Kaipaisen Ville eläisi, hänet ainakin saisi peliin mukaan. Ja kummalle hän rahansa panisi? Vaikea sanoa, sillä Ville oli valmis lyömään asiasta kuin asiata veikkaa, kummin päin tahansa. Pelimiehiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti