sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

MINÄ JA JARI TERVO PIENENÄ

Aloitetaan Annan eilisaamuna ottamalla kuvalla. Minä sitä hieman manipuloin. En kuitenkaan kasvoja, ainoasta värejä ja kokoa. Kun kuvaa katselen, tulee mieleen, että siinähän me ollaan; minä ja Jari Tervo pienenä!


  Tämä on tietysti samalla kunnianosoitus arvostamalleni kirjailija Tervolle. Ja rakastamalleni lapsenlapselle. Kumpikaan ei varmaan ota nokkiinsa rinnastuksesta. Mutta ei tästä sen enempää.

  Viimeinen hellepäivä on kulunut tyhjänpäiväisissä toimissa. Ihan vaan ollaan pihalla kässelehditty, hieman kasvimaita huollettu, äsken niitä kasteltu. Ja toosaa katseltu. Perhe Tiilikaisen reilun viikon visiitti on kasvattanut katselurästiä kosolti. Niistä selvitään aikanaan. Ainakin, jos alkaa sadepäiviä pidellä.

  Digitaalikset ovat puhjenneet kukkimaan. Ne ovat kauniita. Ja myrkyllisiä. Ei maistella, katsellaan. Joku päivä postasin kuvan isotalvikeista, ja kyselin, että mihin me puutarhakukkia tarvitaan? Nyt myönnän, että on niilläkin puolensa.


  Jotkut kasvattavat portaillaan kukkia ruukuissa. Meille ovat ruukut silkkaa tarpeettomuutta. Malvaa, päivänkakkaraa, jotain muutakin, puskee ihan itsestään. Eikä niitä raatsi poiskaan nyhtää. 


  Sen verran voin sanoa, Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa lukeneena, että hänen isänsä Hermanni olisi nuo rappuset nähdessään äleytynyt lointelemaan melko näppeästi. Hermanni oli käärmeissään jo pihapiirissä kasvaville puille, vielä enemmän äiti-Riitun kukkaistutuksille ikkunoiden alla. 
  "Mrrh...melko anhitonta talonpitoa!", olisi Hermanni mumissut tuossa porrasedessä, vedellyt pitkiä henkosia sätkästään.
  Ei ole tietysti Hermanni Päätaloa, ei Kalle-poikaakaan, asiaa vahvistamassa. Mutta voin kuvitella.

  Ai niin. Onhan Hilppa sentään komentanut pesukonetta ahkerasti. Lakanapyykkiä, pyyhepyykkiä, niitä on kone myllännyt tiuhaan. Oli se oiva hankinta. Ei tarvitse tiistaina roudata Hollolaan muutamaa Ikea-kassillista pestävää. Ja kalsareita päälle.

  Veneitä on viikonvaihteen aikana liikkunut taas runsaasti, melkein juhannuksen malliin. Hienot kelit, halpaa bensaa. Vesijettejä porhaltaa suuntaa jos toiseenkin, enemmän kuin koskaan. Varmaan vuokravehkeitä enimmät. Liekö Anttolasta saatavilla? Ehkä Mikkelistä? Selvästi huomaa, että muutaman jetin porukka kun ajaa Lietvedelle päin, sama joukko usmuuttaa jonkun tunnin kuluttua takaisin. Käyvät varmaan Puumalassa. Jäätelöllä. Ja vessassa. Rahvaanomainen arvaus.

  Antaahan jettien ajella. Ne eivät tee onneksi perkeleenmoisia aaltoja, kuten vauraamman kokoiset moottoripaatit. Sellainen kuin ajaa läpi salmen puoliplaanissa, niin saa laiturilla mukavat kemmakat. Ajasivat hiljaa, tai sitten hana auki. Olisivat laineet maltillisempia. Mutta menepä niille sanomaan. Kerran yritin. Paska homma, en saanut kiinni ennen kuin Sahanlahdessa. Ei tuon takia viittisi venettä pikaliippariksi vaihtaa.

  Tällaisia puoli- ja kokopehmeitä juttuja tulee pitkähkön hellejakson lopulla suoltaneeksi. Saattaa näitä tulla viileän kauden perään myös. "Se on tuurissaan, kelle kasvaa iso ky**ä". Näin kauniisti taisi Hermanni Päätalo tokaista. Tai sitten se oli joku muu Koillismaan äijänvänkyrä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti