Mutta aloitetaan aamusta. Se alkoi hieman normaalipäivää myöhemmin johtuen nukkumisajankohdan venymisestä. Minä könysin ylös vartin yli kuusi. Keittelin kahvit, luin uutiset netissä. Kun hiljaiselta vaikutti talo, lähdin rantaan. Hilppa oli juuri herännyt saunatuvasta, jossa taas nukumme perhe Tiilikaisen yöpyessä talolla. Hilppa hipsi ylös, minä jäin viimeistelemään laiturin ankkurointia.
Aikanaan heräsi koko joukko. Sain toiset kahvit. Aamupäivä kului pian. Alettiin valmistautua kyläreissuun. Uimassa käytiin, vähemmän virttyneitä vaatteita päälle hamuttiin.
Puolenpäivän jälkeen lähdettiin matkaan. Kahdella kulkuneuvolla piti lähteä. Anna, Hilppa, Iiris ja Liisa naisten autolla, Joni ja minä miesten autolla. Ei ekologista, mutta ei metroa, sporaa, ei edes linjuria kulje näille seuduille. Yllättävän paljon oli autoja liikkeellä Anttolan ja Mikkelin välillä. Vielä enemmän Mikkelin ja Otavan välillä. Luulisi immeisillä olevan parempaakin tekemistä juhannuksena, kuin autolla ajelu. Sanoo paraskin sanomaan!
Otavassa meitä oli koolla runsaat kymmenen aikuista parikymppisistä nestori-Peppeen ja viisi lasta vauvasta teinariin. Amy oli loihtinut mainiot sapuskat. Eikä kahvitarjoilusta piirakoineen ja jäätelöineen löytynyt moitteen sijaa. Kiitos Amy!
Mukava oli jutella. Näkemiset pyrkivät jäämään valmistujaisiin tai ristiäisiin. Kohta on valmistuva ikäpolvi valmistunut. Jos vuosia riittää, tapaillaa seuraavan polven juhlissa. Jos näitten veijareitten lakkiaiset pääsen kokemaan, on kaikki terpeellinen nähty. Kuvassa pikkuserkukset Liisa 4 kk, ja Leo 7 kk. Kuva by Joni Juvonen. Emman suostumus puuttuu, koska Anna ei saanut häntä kiinni, mutta otan riskin ja vastuun. Korjaus: Lupakin tuli.
Koska oltiin kahdella autolla, lähdettiin me Hilpan kanssa kahvin jälkeen takasin. Tiilikaiset jäivät vielä sukuloimaan. He tulivat pari tuntia myöhemmin. Anna, Iiris ja Liisa ahtautuivat peräpenkille viereeni, kun heidät kävin vastarannalta hakemassa. Liisassa on selvästi kippariainesta.
Kun tulijat oli haettu, olikin savustuksen aika. 45 muikkua antoi Ahti aamulla. Yksi ritilällinen, ja juuri sopivasti meille iltapalaksi. Minä söin kahdeksan, Hilppa kai viisi, Anna saman verran, Iiris ja Joni hoitivat loput. Kaik män, tais piisata kuitenkin.
Mielenrauhalle mukavaa puuhaa savustella illankahussa. Itikoitakaan ei ole vaivaksi asti, vaikka savustuspaikka on vehreä.
Siinä kun istuksii, tuijottaa liekkejä, välillä nakkaa klapin tai pari tulen ruoaksi, radio soi hiljaa seinän takana kesäkeittiössä, niin mahdolliset murheet pysyvät loitolla.
Vieläpä loppuun pohdinnan aihe. Hilppa sen äkkäsi, kun oltiin lähdössä Potinlahdesta kohti Avokasta. Rannalla on kaksi kimppalaituria autopaikan lunastaneilla. Sen toisen laiturin konstruktiosta on nyt kyse. Hilppa kysäisi, että miksi tuossa on nuo rappuset? Minä katsomaan. En osannut sanoa, mutta nappasin kuvan.
Kyllä rapuille varmasti vissi tarkoitus on. Täysipäisiä ihmisiä ovat laiturissa veneitään pitävät. Mutta pakko myöntää, ei ihan ensipohdinnalla auennut.
Tätä ei pidä ottaa kenenkään, ei varsinkaan asianosaisten, keljuiluna. Eikä tämä ole suinkaan missään mittarissa merkittävä, ei asiana, ei rappusena. Mieluumin merkityksetön detalji. Kunpahan tulin tällänneeksi juhannuspäivän päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti