Alkuun iloisemmat asiat. Kyllä minun kelpaa nyt toosaa tuijotella, kun Lindlin tarjouspöydältä mukaan tarttui tällainen:
Se on lasten istumapallo, hintaa 12.99 €. Onkos Lidl alkanut Simoksi Vaatehuoneelle? Ennen nuo hinnat oli malliin 12,95. Ainakin ruokapuolella. Oli miten oli, niin istumapallo ostettiin. Se on pumpattava. Pumppauksessa meinasi tulla ongelmia: ei löytynyt kuin polkupyöräpumppu, eikä siihen oikeaa suutinta. Piti lähteä Tokmanille ostamaan jalkapumppu. Vai mikä lattiapummppu se on? Nyt tuplaantui panostus, hintaa kertyi 12,95, eli ei aivan Simosti, mutta melkein. Nyt täyttö onnistui, kun oli oikeat välineet.
Ennen minulla oli samassa käytössä rotinkinen jakkara. Se oli kuitenkin liian korkea. Ja kova. Hyvä nyt on istujan jalkojaan lepuuttaa. Vanhemmiten alkaa arvostaa elämän pieniä ylellisyyksiä.
Saattaa olla, että ajatusta Iiriksen suuntaan liittyy istumapallohankintaan. Most of the time se tulee kuitenkin palvelemaan minua.
Koronavirus valtaa otsikot, valtaa maita yksi toisensa jälkeen. Lentoyhtiöt kaatuvat, pörssikurssit uppoavat. Suomessakin on kouluja eristettyinä. Isompi epidemia tästä tulee kuin osasin ajatella. Voipi olla, että lätkän miesten mm-kisat perutaan. Naisten kisathan peruttiin jo. Italiassa on kaikki urheilutapahtumat peruttu määräajaksi. Kuinka käy jalkapallon eeämmien? Pieniä asioita tietysti siihen nähden, että tauti leviää ja tappaa ihmisiä. "Luonto alkaa karsimaan", saattaa joku ekoradikaali sanoa. En silti usko, että tästä kovin tuhoisaa epidemiaa syntyy. Sen verran lievä tauti terveille ihmisille on.
Turkin ja Kreikan rajan pakoilaistilanne on saanut opposition kuohuksiin. Syitä hallituksen lyttäämiseen haetaan kissojen ja koirien kanssa. Kuullun ymmärtäminen tuntuu olevan vaikeaa. PItäiskö niitten mennä abi-kursseille? Opposition? Saivarrellaan ja puututaan yksittäisiin sanoihin. Se on politiikkaa.
Eilen käytiin äitiä katsomassa. Entisellään hän on. Puhetta ei juuri tule, mutta suklaa maistuu. Jostain on hoitokotiin ilmestynyt pehmoleluja. Mikä ettei; lapsiksi jälleen me tulemme. Elina on ominut yhden koiran. Se on monesti ollut rollaattorin korissa, nyt huoneessa. Äiti nappasi hauvan heti syliinsä. Tai ensin asetti aurinkolasit silmilleen. Niin hän tekee usein, kun avaamme säleverhoja huoneessa. Vaikka ei kirkasta olisikaan. Sehän on Elina kuin mikäkin hippi.
Tänään siivotaan, sitten ollaan vaan. Kas, kun runosuoni pulppua heti aamusta. Mikäs ollessa. Kirjoja on lukematta, ohjelmia katsomatta. Olen lukemassa kolmatta osaa Arttu Tuomisen Labyrinttisarjasta, viimeinen on varauksessa. Kiitos vinkistä Rohus-Masa! Ihan luettavia ovat, ja paranevat sarjan edetessä.
Ylen sarjoja tallenteilta katsellaan. Sellaisia, jotka eivät tule heti kokonaan Areenaan. Jos tulevat, katsotaan putkeen muutamassa päivässä. Kuten mm. "Paratiisi". Netflixiltä saatiin loppuun "Katvealue". Kun Ranskaan ja metsään totuttiin, on nyt aluillaan "Metsä". Ei yhtä tummasävyinen ja mystinen kuin "Katvealue". Parin jakson jälkeen tuntuu siltä, että loput neljäkin jaksaa katsoa.
Kun ne pirun ovimiehet lipesivät suunnitelmistaan, niin on mielessä, josko lähtisi ensi viikolla saareen. Viikonlopuna näyttää olevan ihan kunnon pakkanen niillä seuduilla. Keli jatkuu sitten nykyistä viileämpänä, pakkasta joka vuorokausi, ainakin öisin. Jäät siis kestävät. Pitää kuitenkin vielä pohtia. Kyllähän tuolla tietysti aika kuluisi, aivan varmasti.
Nyt täytyy ryhtyä keittoihin. Siis sekä kahvin- sekä puuronkeittoon. Muuten, tuosta "ryhtyä"-verbistä saisi oman juttunsa kehiteltyä. Eikös sillä ole useita merkityksiä, mm. käydä käsiksi? Vanhoista kirjoista muistan lukeneeni, että joku tuomittiin siihen ja siihen ryhtymisestä. En kuitenkaan nyt ryhdy asiaa puimaan, ryhdyn keittoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti