maanantai 2. maaliskuuta 2020

AT LAST

  Huomenna on se päivä! Se päivä, kun lähdetään saareen! Olen kuulostellut viime päivinä tilannetta, keskustellut muutamien kanssa, saanut tietoa somesta. Kuulostaa siltä, että jään paksuus noilla latitudeilla on 15-20 senttiä. Anttola-sivuilla kerrottiin, että Vitjasella on jäätä 16 senttiä, Haneli sanoi laittaneensa verkkoja Sappulanselälle Kitosaarten taakse, ja että jäätä oli 15 senttiä. Poislukien isot selät ja tietysti virtapaikat, uskaltautuu tutuille vesille kyllä hilautumaan. Varovaisuuteen on toki syytä. Vaikka tutuilla vesillä tietää riskipaikat,  niin viime talvet ovat osoittaneet arvaamattomuutensa. Jäänaskalit kaulassa, kättäpidenpää saatavilla, nokka kohti Avokkaansaarta. Varsinkin, kun mökkinaapuri on tänään saareen menossa. Päivällä saan häneltä raportin, joka varmistaa ajatuksen huomisesta, näin uskon.

  Oikeastaan myöhässä oleva ja vaisuna lopulta tullut talvi ei suuresti ole vaikuttanut suunnitelmiimme. Ei, vaikka mm. jäätilannetta ole tavan takaa voivotellut. Emme ennen maaliskuun alkua olleet varautuneetkaan Anttolaan menemään. Jos vauva olisi syntynyt laskettuna aikana, ei se olisi ollut mahdollistakaan. No nyt, kun lapsonen ilmestyi etuajassa, niin olisimme viikkoa aiemmin voineet lähteä, mutta näin on oikein hyvä. 

  Varmaan ensi maanantaina palataan Hollolaan. Taloyhtiössä vaihdetaan ulko-ovet (pääovi, parvekeovi ja pihaovi). Työ on tarkoitus aloittaa viikolla 11, joten silloin on hyvä olla maisemissa. Kun se souvi on takana, lähdetään luultavasti taas viikoksi saareen. Sen jälkeen on säänhaltijoiden hallussa, vieläkö jäillä mennään, vai odotellaanko avovettä. 

  Hienoa, että nyt mökille pääsee. On se aika, kun on etuisinta kaata polttopuut kuivamaan kevätahavilla. Toisekseen on tarkoitus taas rantatyöräältä muutama puu hojeltaa, eikä se oikein onnistu kesällä. Tai toki onnistuu, mutta ne ovat luonnostaan järvelle kaatumassa, eikä niitä viitsi Perttikään (päivitetty sanonta "ei Erkkikään"-ilmaisun tilalle. Sanonta on otettu käyttöön 2.2.2006, kun isä-Erkki poistui joukostamme) viitsi jorpakosta maille kiskoa. 
  Samoin pitää muutama "vesj'kelekallinen" metsässä kuivuneita puita siirtää liiteriin, edellyttäen, että on edes jonkin verran lunta. Jos ei ole, olkoot pinossa vielä vuoden. Kyllä tulenarkaa klapia ja halkoa piisaa, vaikka jäisivät tältä keväältä roudaamatta.

  Mitä tässä muuta? No vaikka sitä, että käytiin tosiaan eilen Rouxissa brunssilla. Minä ahneuksissäni tempaisin ensi lauatasellisen borskeittoa, sitten kolme bliniä erittäin runsailla höystöillä, palanpainikkeeksi juustoja sekä kahvit täytekakun kera. Ahneella on sanonko millanen loppu? Tuli apettua liikaa herkkuja. Pitkälle iltaan oli ähky olo. 
  Tuosta tuli mieleeni "sanonko minkä"-tyyppinen lausahdus. Jotkut ehkä muistavat Speden ohjelmista, sen, kun aviopari Hannele Lauri ja Vesku Loiri esiintyi sketseissä. Kerran vaimo oli voittanut lotossa, ja oli ostanut auton. Kun herra sai tietää ostoksesta, hän äleytyi paasaamaan. 
  "Että ...kele, akka menee ostamaan auton! Ja minä kävelen sanonko minkä värisessä perperissä! Ja osti vielä Rutinohvin!"
  Ei vissiin miellyttänyt vaimon autovalinta Veskua! Mosse kai Rutinohvilla tarkoitettiin? Tai Ladaa?

  Nyt lähdetään kauppoihin: K-Supermarkettiin ostamaan reilu pala possun etuselkää tai lapapaistia, sitten Lidliin muuta mukaan otettavaa, Tokmanille pilkkitoukkia purkki. Loppusilaus eväisiin suoritetaan huomenna Mikkelin Lidlissä.
  Haneli sanoi eilen, kun hänelle soitin, että ajakaa tätä kautta, saattaa löytyä jotakin uuniin pantavaa. Eikä hän käsittääkseni tarkoittanut halkoja. Olivat muuten syöneet lauantaina karhupaistia. Sellaista ei liene meille mukaan tarjolla, mutta jotakin karhun ja klapin väliltä.

  Loppuun laitan, kaikkien luontokuvaajapuristien harmiksi, käsitellyn kuvan per. 11.maaliskuuta 2019. Laitan, vaikka tiedän, että se tosipuristia syömmestä puristaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti