Näin virushysterian hiljalleen valtaamassa todellisuudessa, maailman näytäessä sekä hyvät että huonot puolensa, on mielessä toivon pilkahdus:
Kun katseesi yötaivaalla nostat
loistaa siellä tähtien menneisyys.
Kun katseesi maahan lasket
nukkuu siellä ihmiskunnan tulevaisuus
Vauvan kuva by Anna. Niinpä, juuri tämä tulevaisuus on pian neljän viikon ikäinen. Ei tiedä koronaviruksesta, ei lentokielloista, ei pelkää vessaparin loppumista. Kunhan ruokaa ja lämmintä piisaa, vaipat ajallaan vaihdetaan, on kaikki kohdallaan. Tulee mieleen äiti-Elina. Hänellä on ikää lähes 98 vuotta enemmän, mutta samankailtainen on tilanne. Hector laulaa "on kauniita vain äidit ja vastasyntyneet". Mukaellen "on viattomia vain vauvat ja jälleen lapseks muuttuneet".
Aamulla näin uutisen, missä kerrottiin suosituksesta olla menemättä tapaamaan vanhuksia hoivakoteihin. Päijät-Hämeessä ei ole tietääkseni vielä todettu yhtään virustartuntaa. Ehkä silti viisasta pysytellä poissa äidin luota. Pidän riskiä pienenä, mutta kuitenkin loton päävoiton mahdollisuutta suurempana. Jos lottoan voitoin toivossa, niin miksen välttäisi käyntiä pahimman pelossa? Loton täysosuman todennäköisyyshän löytyy kaavalla 40! / 33!7! = 18 643 560. Riskin laskukaavaa en tiedä.
Sivullisena kun sivusta sivusilmällä asioita seuraa, tulee mieleen sivuta, mitä oppi-isänäni rakennusmestarin ammattiin toiminut Mälkösen Niilo sanoi. Hän sanoi, että jos asiat menevät huonosti ja pieleen, pitää kerätä parhaat voimat asiaa korjaamaan, ei pidä ryhtyä etsimään syyllisiä, ei sormella osoittamaan. Koronaviruksenkin kohdalla tämä pätee. Eikö kannattaisi lopettaa leukojen louskutus, kerätä kaikki pätevät voimat pohtimaan oikeita toimenpiteitä. Jälkipyykin aika on myöhemmin, mikäli joku on ryönääntynyt.
Pandemiaksi muuttunut virus vaikuttaa paljoon. Penkkiurheiljat saavat pian tyytyä tallenteisiin Hakulisen Veikon 3:33.33:sta, Virenin olympiavoitoista tai Rosbergin Keken ajamista kisoista. Peruttuja lentoja maksaneet saavat kai rahansa takaisin. Kuinka käy maksullisia urhelilukanavia tilanneille? He saavat varmaan vastineeksi uudempia tallenteita, kuin Virenin ja Hakulisen huippuhetket.
Kesään asti tämä poikkeustila jatkuu, ainakin. Luultavasti ohjeet tiukkenevat, toimenpiteet kovenevat, aste asteelta. Muutaman kuukauden virus kai jyllää, sitten häviää hiljalleen. Kuinka paljon tuhoa, tuskaa ja romahduksia se kaikkiaan aiheuttaa? Paljon, se on varmaa. Kaikesta huolimatta en yhäkään jaksa uskoa, että virukseen menhtyneitä tulee olemaan merkittävästi. Voin olla väärässä. Kyllä ihmiskunta kuitenkin tästä selviää, kokoaa voimansa selvitääkseen seuraavista ongelmista. Ollaan sitkeää lajia, me ihmiset. Karhukaisten ja torakoiden jäljissä pinnistellään.
Tässä kohtaa huomasin, että pari sähköpostia oli saapunut. Toinen oli äidin hoivakodin palveluntarjoajalta. Siinä kehotettiin välttämään käyntejä omaisten luona. Varmistui se, mitä oli hetkeä aiemmin ajatellut.
Puolinpäivin Anna, Iiris ja vauva tulevat. Esimauksi itselleni vielä yksi kuva vauvasta ja Iiriksestä by Anna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti