TIÄLLÄ

  Tiällä ollaan! Ennen puolta päivää saavutti marssiosasto Avokkaansaaren. Osastoa johti Peppe täyteen lastattua vesikelkkaa tuupaten, perää piti Hilppa vetäen kevyesti kuormitettua pulkkaa. Jäällä oli pikkuisen lumisohjoa, ei paljon matkantekoa hidastanut.
  Heti kun saareen päästiin, alkoi satamaan märkää lunta. Sitä tuli muutama sentti, nyt sade on melkein loppunut.

  Tuullut täällä on nk. talven aikana. Oksia on pitkin pihoja ja polkuja vaikka millä mitalla. Piha-aitan takaa oli puhuri kaatanut isosta viisrunkoisesta ja puolilahosta raidasta kaksi haaraa. Juuri oikeaan suuntaan oli hojeltanut. Ei aitan päälle, ei konkelolleen koivuja vasten, ei sähkölinjalle. Hyvä näin. Nyt on hieman vähemmän meikäläiselle kaatamista tuossa jo lähtötuomion saaneessa puussa.

  Me ajattiin tänne Hanelin kautta. Saatiin siellä kahvit kitusiimme ja peurapaisti mukaan. Kun oltiin lähdössä, soitti lähistöllä asuva Pekka V. Hanelille, kysyi että tarvitseeko tämä matikkaa? Haneli sanoi ei tarvitsevansa, koska on niitä pyytänyt omasta takaa. Hän kysäisi meiltä. Me ilmoittauttiin vapaaehtoisiksi mateen vastaanottajiksi. Häneli antoi puhelimeen koordinaatit. Me ajettiin saunarantaan, ja muutaman minuutin kuluttua porhalsi Pekka potkurilla verkoiltaan. Me made kassiin, syvät kumarrukset, kohti Potinlahtea.

  Nyt ollaan syöty madekeitto. Sitä tuoreempaa tavaraa ei saa, vaikka kuinka yrittäisi. Hyvää oli. Kyllä matikkakeitto on kalakeittojen kunkku!

  Ylipäätään täällä oli kaikki kunnossa. Ilppi oli pöhöttänyt vuorokauden, lämpöä oli tullessa +14. Nyt, kun patterit ovat olleet päällä, uuneissa tulet, on lämpöä tuvassa +20, kammarissa +21. Alkaa olla juvalaisiin makkuulämmä. 

  Vesiavanto on tehty. En mitannut, mutta arviolta 18 senttiä on jään paksuus laiturirannassa. 

  Huomenna pitää korventaa leivinuuni kunnolla, heti aamusta. Hilppa laittaa sinne lapapaistin juuresten kera muhimaan. Minä lähden naapurin Hannun kanssa kokeilemaan, josko ahven olisi otillaan. Vaikka ei meillä ruoannuusa ole, eikä tule, vaikka ei Ahti olisi suopeana. Peurapaisti ja matikka olivat jo ekstraa, kirjanpidon ulkopuolelta. Mutta jos keskipannun ahvenia lykkää, niin savustetaan. Jos puolestaan sopivasti pieniä, tehdään patakukko. Ei kuitenkaan kannata vielä herkutella, siis ajatuksissaan. Minä en tunnetusti ole kummoinenkaan kalamies.

  Tätä olen muiten puuhien lomassa kirjoitellut. Nyt taidan tältä erää lopettaa. Lähden keittämään päiväkahvit. Pysykää kanavalla, uusia päivityksiä päivänä jonakin.