Eilen kun käytiin puolen päivän jälkeen Lidlissä, tuli hieman halju olo. Monet hyllyt ammottivat tyhjinä. Ainakin iskukuumenettu maito, monet leivät, riisit, pastat, jopa jauheliha, olivat finaalissa. Vessapaperien tilannetta en käynyt tarkastamassa, mutta oletettavasti sieltä ei olisi löytynyt kuin yksi mahdollisimman pieni paketti kaupan kalleinta tuotetta. Mikä ihmisiä vaivaa? Tai mikäs tässä. Kun kansa seuraavat kuukaudet syö vuoropäivin riisiä ja pastaa ja pyyhkii perseensä säästeliäästi, niin kaupoissakäyntiä ei tarvitse juuri tehdä. Luulen, että monilla ainakin kahvimaidoksi riittää myös valkaisua viimeiseen käyttöpäivään saakka (meidän ainoassa maitopurkissamme se on 24.6.2020).
Joku erikoisasiantuntija, tahi muu yhtä komealta kalskahtavan tittelin omaava, kertoi kysyttäessä, että syy vessapaperihamstraukseen on ihmisen itsesuojeluvaisto ja se, että niitä tuotteita, mitkä ovat vaikeasti korvattavissa, haalitaa ensisijaisesti. En aivan allekirjoita. Vaikea kuvitella, että joku kuolisi, edes vakavasti vaurioituisi, vessapaperipulan vuoksi. Ei vessapaperi myöskään ole vaikeasti korvattavissa. Keinoa en ole kokeillut, mutta olen lukenut, että ukkovaarit vielä sata vuotta sitten vuolivat sopivan (ergonomisesti?) puutikun, millä tehtävän suorittivat. Puukko löytyy joka kodista, pieniä oksia löytyy jopa suurkaupunkien puistoista. Tämä vinkiksi niille paperihankinnoissa myöhästyneille, joilla ei ole bideemahdollisuutta.
Vakava asia tämä virusepidemia on. Ei se näillä kevyillä kirjoituksilla kevene. Eikä kauhukuvien maalailuilla. Mieluummin siis kevyttä otetta, positiivista pohdiskelua.
Kello alkaa olla kahdeksan. Minä ole jo aikaa sitten lenkiltä tullut, suihkussa käynyt, kahvit juonut. Joni on myös tovin ollut jalkeilla, muut koisaavat. Iiris on nukkunut Hilpan ja minun kera pumppapatjallaan. Onneksi ymmärtää, että liian ahdasta olisi koko perheen samassa huoneessa uinua, kun vauvan sänky vie oman tilansa.
Hyvin Iiris on pienen sisarensa ottanut vastaan. Vähän, luonnollisesti, kaipaa huomiota, jos kokee, että kaikki hyörivät vauvan ympärillä. Se on normaalia. Eikä mitenkään tyyliin "raivarit lattialla".
Kuvassa vauva Jonin sylissä. Vuoden 2020 hoteinta vauvojen tukkamuotia on tässä kuvassa näkyvillä.
Iiris työntää mieluusti rattaita.
Eilen pelattiin illalla Hotelli-peliä Anna ja Hilppa pelasivat kimpassa, samoin Iiris ja minä, Joni oli yksin, sekä toimi pankkiirina. Tässä Iiris on tehtävässään joukkueemme nopanheittäjänä. Kuvan olen ottanut puhelimellä yö-asetuksella, eli pitkällä valotusajalla. Siksi nopanheittäjän käsi on häipynyt näkymättömiin.
Pelissä kävi niin, että koska se venyi, ja Iiriksen nukkumaanmenoaika painoi päälle, jouduimme ratkaisemaan voiton laskemalla kunkin käteisvarat. Aika tasaväkinen oli kisa: Hilppa voitti satasella Jonin, minä olin kolmas (samalla viimeinen) vajaan tonnin tappiolla. Kaksi edellistä peliä olin voittanut. Siinä syy, miksi Iiris halusi pelata kanssani. Seuraavan kerran saan varmaan touhuta yksin.
Oli meillä eilen myös ravintola auki. Kokki Joni joutui väsäämään muovailuvahasta taidokkaita annoksia, jotka Iiris sitten tarjoili. Alla kokin laatima asiallinen menuu.
Tänään lähtevät Tiilikaiset Espooseen. Huomenna on Jonilla duunia, Iiriksellä päiväkoti. Me jäädään tänne Hollolaan, ollaan ihan omillaan. Kun kalenteria vilkaisen, huomaan, että ei läyhkettä ole luvassa: Ensi viikko on blanko, seuraavalla on sunnuntaina (29.3) muistutus maanantaiaamun labra-ajasta. Vuotuinen verikoe on silloin edessä. Kolesteroolipäivitys lähinnä.
Hilppa ja Iiiris kömpivät äsken ylös, Anna ja vauva jatkavat unia. Hyvä niin. Muutaman kerran öisin vauvaa tarvitsee vielä syöttää, joten nukkukoot rauhassa niin kauan, kuin mahdollista.
Korostamatta koronaa: Peskää kätenne, tirskukaa hihaan, kumartakaa tervehdykseksi, vuolkaa tikkuja vessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti