keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

JACO PASTORIUS JA MINÄ

  Mitä yhteistä on Jaco Pastoriuksella ja minulla?
 Molemmat ovat syntyneet 1951, Jaco 1. joulukuuta, minä 17. kesäkuuta. Molemmat ovat soittaneet bassokitaraa, tosin hieman eri levelillä ja menestyksellä. Kumpikaan ei soita enää, eri syistä.

  Mitä eroa on Jaco Pastoriuksella ja minulla?
  Minun urani kesti reilun vuoden, loppui ennen kuin oli kunnolla alkanut. Jacon ura kesti parikymmentä vuotta, viimeiset kymmenen maailmanmaineessa, loppui ennenaikaiseen kuolemaan 35 vuotiaana vuonna 1987.
  Minun urani oli yksinkertaisten ja ulkoa opittujen kuvioiden toistoa. Jacon ura johti hänet yhdeksi kaikkin aikojen arvostetuimmista bassokitaristeista.
  Minä elän, eikä minua muista kukaan. Jaco on kuollut, mutta hänet muistaa moninkertaisesti se määrä, joka on ikinä minusta kuullutkaan. Tai oikeammin se määrä potenssiin kaksi.

  Tässä Jaco Pastorius ja minä. Kuten huomaatte, Jaco hieman hymähtelee tapailuilleni. Ei niin, että hän vittumainen persoona ollut olisi. Tuhannesti taitavamman oikeudella hymähtelee. 


  Jaco Pastorius on minulle tutuin Joni Mitchelin muutamalta albumilta. Varsinkin "Hejira" on loistava. Weather Reportia on myös joskus tullut kuunneltua. 
  Minä olen minulle tutuin (basistina) The Pictures- yhtyeen eräältä harvoista Mikkeliä kauemmas suuntautuneelta keikalta. Keikan oli muistaakseni meille hommanut Rajantien Heikki, joka oli mukana. Esiintymispaikkana oli kai Työväentalo, tms., Varkaudessa. Kauhuksemme yleisö oli varttuneempaa väkeä, väkeä, joka oli valmistaunut tanssi-iltaan. Siinä sitten soitettiin muutamaan kertaan läpi koko kavalkaadimme. Kotimatkalla Oittisen kuljettamassa keikka-autossa (Kleinbus) naureskeltiin tapahtumalle. Minulta hymy hyytyi, kun Boogi sanoi: "Aina välillä kuuntelin, ku Lenku soitti väärin!" Hyytyi hymy, vaikka tiesin itsekin niin tehneeni. Varsinkin, kun välillä bändi joutui "soveltamaan", pitkittämään biisejä, jotta saisimme taukojen välin jotenkin klaarattua. Eivät minun taitoni noihin jameihin yltäneet. 

  Summa summarum: Minun soittourani päättymisestä ei koitunut mieliharmia kenellekään, Pastoriuksen kuolemasta kärsi/kärsii lukuisa joukko musiikin ystäviä.

  Kuten huomaatte, pistää maatiassateeksi muuttunut keli ihmisen tekemään vaikka mitä. Niin kuin kirjoittamaan joutavia. Sadetta oli povattu huomiseksi myös. Kun juuri katsoin ennustetta, niin se oli muuttunut parempaan suuntaa. Hyvä, lukijoitteni kannalta. Saattaa huomenna tulla teille vapaapäivä.

  Muutama miete vielä: 

  Näkyy olevan siten, että maailmantalouden käyttäytymisessä esiintyy tiettyjä lainalaisuuksia. Yksi niistä on, että lievää vakavampi virus saa sen tolaltaan. En tietysti ymmärrä maailmantaloudesta hevon helvettiä, mutta osaan lukea ja kuunnella. 

  Ihmiselon lainalaisuuksia on myös. On useita ja eri lailla siihen vaikuttavia. Yksi sellainen on, että ihminen ei pysty tyhjentämään kahvipakettia säilytysastiaan ilman että koko tienoo on pilkutettu kahvimuruilla. Se, joka ihmiselon lainalaisuudet on luonut, olisi voinut hieman tarkemmin pohtia, ennen kuin ryhtyi hommiin. 

Täräytetään raskaan tekstin loppuheivaukseksi pari kuvaa siitä, kun The Pictures sai kämpilleen vieraan. Kaikki, mitä somessa jaetaan, on kiveen hakattua. Eikö?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti