XLVI

  Huomenna on hääpäivä. 1.3.1974 marssittiin maistraattiin tarvittavien todistajien kera. 46 vuotta tulee täyteen, laillisessa suhteessa. Suhteessa toki melkein kolme vuotta ennen sitä. Niin se aika rientää.
  Koska huomenna on pyhä, ostin Hilpalle kukkia jo tänään. Tosin vain K-supermarketista. Jos tässä neljä vuotta vielä kärvistellään, niin voipi olla, että ihan kukkakaupasta käyn kimpun hankkimassa.

  Huomenna juhlistetaan päivää menemällä joulupukin tuoman lahjakortin oikettamaan paikkaan.

  Mennään siis brunssille Rouxiin. Brunssi on aamupäivällä syötävästä runsaan aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä tai välimuodosta käytetty nimitys, kertoo Googletus. Rouxin aamupäivä alkaa klo. 12:00, kuten kohta huomaatte. Ei se mitään. Mitäs väliä kellosta? Syödään, että napa tirisee.
  Ei muuten ihme, että osa ihmisistä haahuilee kummissaan maailmassa, missä iltapäivälehti ilmetyy aamulla ja brunssi nautitaan iltapäivällä.

  Ravintolan sivuilta paljastui seuraavaa.

  Blinibrunssi sunnuntaisin klo 12.00 - 17.00  

  Runsas noutopöytä täynnä blineille sopivia herkkuja: 

  Borssikeittoa ja smetanaa
  Kirjolohenmätiä, sipulia ja smetanaa
  Valkosipuli-suolakurkkuja, hunajaa
  Tilli-kurkkupikkelssiä
  Punajuuri-kaprissalaattia
  Metsäsienisalaattia
  Savulohisalaattia, sitrusvinegretteä
  Katkarapuja skagen, kanamunaa
  Graavia lohta, sinappikastiketta
  Sipulisilliä
  Valkosipulisilakkaa
  Kylmäsavulohitartaria
  Tonnikalatartaria
  Kylmäsavuporo-piparjuurimoussea
  Poropateeta ja cumberlandinkastiketta
  Riimihärkää ja  parmesanjuustoa

  Ja niin monta kuin haluat, rapeita, suuria blinejä 

 Jälkiruuaksi:

 Juustovalikoima ja juustoille sopivia herkkuja mm. Charlotte Russe, Romanovin mansikoita, kakkuja ja muita makeita

  Luulen, että noista saadaan maaru täyteen, koska rehvakkaasti luvataan, että blinejä saa vetäistä niin monta, kuin jaksaa.

  Palataanpa hääpäiväkäytäntöön. Ainakin Suomessa on tapana, että miehet muistavat vaimojaan hääpäivänä, ketkä kukilla, ketkä koruilla, ketkä lomamatkoilla, ketkä pahanhajuisella hengityksellä, ketkä poissaololla. Ihan kaunis tapa, poislukien nuo viimeksi mainitut. Itse olen viime vuosina hääpäivän muistanut, kukkiakin hankkinut. Joskus ennen on saattanut olla toisin. Se on mennyttä se, onneksi.

  Äsken kukkia hakiessani mietiskelin, että miksi eivät vaimot osta hääpäiväksi miehilleen mitään? Eivät äijät kukista perusta, mutta vaikka viskipulloa, kaljakoria, lippua lätkämatsiin? Tulin siihen johtopäätökseen, että vaimoilla, toisin kuin miehillä, ei ole syytä kiittää puolisoaan tämän pitkämielisyydestä ja pyyteettömästä toiminnasta. Ei tätä voi yleistää, niin harvaa juttua voi. Mutta on siinä totuuden siemen. Ehkä maailma tuossakin suhteessa muuttuu, on jo muuttunut, paremmaksi. Tällä tarkoitan sitä, että aviomiehet ovat tulleet "kunnollisemmiksi". En siis tarkoita sitä, että miehillekin alettaisiin ostella lahjoja hääpäivänä. Summa summarum: Kyllä vaimon asema on kovasti muuttunut tämän yli 60-vuotisen muistamani jakson aikana.

  Oli aika entinen, joka toivottavasti ei palaa, tai aika nykyinen, niin vaimot ovat kukkansa ansainneet. Eikä tätäkään pidä absoluuttisena totuutena, holistisena viisautena, pitää, epäortodoksisena pohdiskeluna paremminkin. Olkoon tämä kuitenkin vallitseva olotila, kiitos vaimojen, ei miesten.