TOTUTUSAJO

   Tänään oli vuorossa totutusajo. Emme sisäänajaneet autoa, perämoottoria, emmekä mitään muutakaan vempelettä. Tänään oli ensimmäinen vakavasti otettava opetus Hilpalle veneen käytöön. Siis totutusajo. Minä lastasin veneeseen muutaman verkon kohoineen ja lippuineen, sitten asiaan. Hilppa oli muistaakseni kerran jonkin pätkän tällä veneellä ajanut, mutta nyt lähdettiin aivan alusta: Avaimen säilytyspaikka, päävirtakytkin, ajonneston poisto. Sitten tuulen suunta, starttaus, pakitus ulommas, vaihde eteen, veneen kääntö, taipaleelle. Tämä kaikki sujui ilman, että istuin opetettavan vieressä, vaan neuvoin keulasta. Aika hyvin meni. Hieman liian ronskisti kierroksia Hilppa pyrki aluksi tarjoaaan, mutta oppi pian kaasun hienovaraisen käytön.

  Kierrettiin Ilotti totutellessa, sitten Hannilan rannalle, mihin oli tarkoitus laskea pariin kohtaan siikaverkot. Hannilat eivät ole mökillä ja olimme Hannun kanssa sopineet asian. 

  Ensimmäinen jata lähti ihan mukavasti soljumaan veteen. 

  Välillä pyysin Hilppaa laittamaan vapaalle, kun vene pyrki liikkumaan liian nopeasti. Hilpalla ei tietenkään ole vielä tuntumaa ei näkemystä siihen, kuinka laskija haluaa paatin kulkevan, eikä hän ensikertalaisena osaa huomioida, jos verkossa on joku sotku, mikä pitää avata. No, nuo taidot tulevat pian kokemuksen kautta. Kerran Hilppa tempaisi vapaalta pakin lähes täysille, ja minä meinasin horjahtaa yli laidan. Kuten kuvasta näky, jouduin sanomaan, että elä perkele tiputa!

  Ei vaineskaan. En minä niin rumasti sanonut. Ja tuo kuvakin on otettu eri tilanteesta. Siinä minä kai kehun, että hyvin menee.

 

  Toinen kahden verkon jata saatiin veteen yllättävän hyvin siihen nähden, että ne verkot ovat huonopaulaiset, ja tuppaavat niin ala- kuin yläpaulasta tekemään sotkuja, vaikka ovat juuri vappeilta puikkarille otetut. 

  Siitä ajeletiin kotilaituriin. Upeasti onnistui. Hieman piti opastaa, sillä paatti ei niin nopeasti lopeta liukuaan kuin kokematon luulisi. 

  Kaiken kaikkiaan kyllä Hilpasta vielä hyvän kalakaverin saa, noin koneella laskimiseenkin. Vähän tarkkuutta kaasun käyttöön ja ennakointiin, niin jo vain.

  Soutaen ollaan toki paljonkin yhdessä verkkoja laskettu. Pakko tunnustaa, että noilla soutureissuilla olen kiroillut huomattavasti enemmän per laskukerta. 

Iloisena kohti kotia.

  Aamulla käänsin lapiolla alakasvimaan. Jätin yläsellaisen toiseen päivään, sen verran hikeä pukkasi tusinan lämpöasteen säässä. Vaihdoin kuivan paidan, lähdin pienelle suppismatkalle. Saukonsalon puolella on ollut parikin paikkaa, mistä suppilovahveroita on löytynyt. Nyt ne on hakattu aukoksi. Väliin jäi kannas kaatamatonta metsää, joten sinne suuntasin. Vähissä olivat sienet. Sen verran kuitenkin, että Hilppa tekee juuri niistä keiton. 

  Teille uteliaille paljastan, että sienet löytyivät kuvan paikasta pari sataa metriä kaakkoon.  Mutta ei kannata viikkoon mennä. 

  Kun alussa sisäänajosta mainitsin, niin nyt tositarina sellaisesta : Olin duunissa 2000-luvun alussa silloisessa kauppakeskus Kompassissa Hollolan kuntakeskuksessa. Eräänä aamuna tullessani ennen ovien aukeamista töihin, oli siellä poliiseja ja muovinauhoja rajoittamassa kulkua. Minä muikuilemaan uteliaana. Selvisi, että aamuyöllä oli suoritettu sisäänajo. Jotkut kaistapäät olivat ajaneet varastetulla maasturilla pohjoispään lasiovista läpi, samaa kyytiä kultaliikkeen lasiseinästä sisään, kahmineet kaikki saatavilla olleet kellot ja korut mukaansa, kiihdyttäneet läntisestä ovesta ulos, häipyneet tiehensä, ennen kuin vartioliike ehti paikalle. Se oli sisäänajo kertaa kaksi ja ulosajo päälle! Tietääkseni tekijät saatiin kiinni, ja kyse oli huumeveĺkojen maksun hankkimisesta. Mutta se siitä. Vielä loppuun kuva eilisiltaisesta valosaasteesta. Sellaistakin on tuotettava, koska ihminen on niin mukavuudenhaluinen, että tykkää nähdä kusireissulla, minne menee.