torstai 15. lokakuuta 2020

RASVANIPPA

 Kun aamuisin kampeutuu jaloilleen, on koko kroppa helevetin jäykkä. Paitsi sieltä, mistä pitäis. No vitsi, vitsi. Mutta tosipuheessa lonkat, polvet ja hartiat naksuvat, suorastaan rutisevat. Alkaa hiljalleen unelmoida androidielämästä. Hienoa olisi, jos olisi rasvanippa joka nivelelle. Ei kun rasvaprässillä surauttaisi vaseliinia rahiseviin paikkoihin, ja etteenpäin! Androidin ajatusmaailmaa ei kyllä niinkään tule kadehtittua. Paitsi ehkä ihmisen kaltaisen robotin Daneel Olivawin ajatusmaailmaa. Oikeastaan Daneel Olivawin ajatukset olivat Isaac Asimovin ajatuksia. Isaac on poistunut keskuudestamme, ihmisen kaltaisen robotin toteutuminen puolestaan on ehkä hyvinkin lähellä. Tuskin kuitenkaan aivan Daneel Olivawin kaltaisen. 

  Kun on seurannut maskipolemiikkia, hatarastikin, täytyy ihmetellä. Ei mitään järkeä. Vaikka rautalangasta väännetään, ei mene perille. Kun on pelko persiessä, on kaikki keinot otettava käyttöön, siltä tämä tuntuu. Ja tällä kertaa en niinkään soimaa persuja, vaan toiseksi suurinta oppositiopuoluetta. Pääministeri lopulta pyysi THL:n Makku Tervahaudalta vastausta, sai sellaisen, ja sanoo asian olevan hänen puolestaan loppuun käsitelty. Onkohan Orpon puolesta? Vai jatkuuko räkytys? Alkaa tuntua siltä, että ei tarvitse ihmetllä, miksi Kokoomuksen suosio ei nouse. Eivät ihmiset tyhmiä ole. 

  Vene on talvihuollettu. Käveltiin kylillä vajaan tunnin lenkki toimenpiteen valmistumista odotellessa. Käytiin hautausmaalla, urheilukentällä, uimarannalla, lopuksi kierros Sahaniemessä. Hautausmaa on parturoitu jossain vaiheessa melkein puuttomaksi. Tuttuja nimiä osui kuljeksiessa silmiin sieltä täältä. Tietysti omat sukulaiset käytiin tervehtimässä. Paljon muistoja nousi mieleen urheilukentällä ja uimalaitoksella. Hieman ovat maisemat muuttuneet sitten seitkyluvun alkupuolen. Oli vanhoja talojakin sentään jäljellä. Mutta ei räätäli Tassin taloa. Sen paikalla on jo pitkään ollut rivitalo. Tassi, jonka oikea nimi ei ota muistuakseen, oli persoona, kuten Anttolassa moni viisikymmentä vuotta sitten. Mistä muuten nuo lempinimet ihmisille annettiin? "Räitäl Tassi", suutari "Pik'suihna", pari mainitakseni. 

  En tiedä, koska Anttolan Liikenteen tallit on purettu, mutta nyt paikalle on noussut omakotitalo. Pihat vielä kesken ja sisätyöt käynnissä. Muistui mieleen, kun paikan ohi käveltiin, Ahos-Ritin muinoinen lausahdus: "Akun kengät on tietysti Liikenteen talleilla!" Sillä Riti tietysti tarkoitti Luukkosen Akua, Anttolan Liikenteen bussikuskia ja monitoimimiestä. Mukava päiväkävely lapsuuden ja nuoruuden maisemissa.  

  Aamulla jätetään Anttola toviksi, mutta alkuviikosta vielä kerran tälle syksylle palataan. Kun edellisessä jutussani luettelin tekemättömiä töitä, unohdin mainita lehtien haravoinnin ja räystäskourujen puhdistuksen. Eiköhän lehti ole viikon kuluttua melko tarkkaan pudonnut. Päästään paikat siistimään. Nyt tosin uusilla metodeilla, mutta siitä enemmän, kun se on ajankohtaista. 

  Loppuun muutama kuva. Ei olla Espanjassa. Auringonkukista muutama ehti kukkaan, muut jäivät nupulle. Vähän liian varjoinen kasvupaikka tosin on.


Osa karviaispensaasta on päättänyt tunnustaa väriä. Tai sitten pensas on sopusointuisasti vihervassari. 


Nuori lehtikuusi komeilee aamuauringon säteissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti