GET UP, STAND UP

   Aamulla ajettiin veneellä kylille. Lähes rasvatyyni ilma, ei sumua matalalla, ihanteellinen ajokeli. Yhdeksältä oltiin satamassa. Tienoo oli, kuten arvata saattoi, hiljainen. Salen pihassa sentään oli kaksi autoa, joista toinen lähti, kun sinne pääsimme. Fillarilla ilmestyi nurkan takaa Joppe Tanenpoika Tiusanen, ennen kuin sisään ehdimme. 

"Joko taas", kysäisin edesmennyttä kaimaani Hämäläs-Peppeä lainaten. "Vastahan viime syksynä nähtiin!" 

  Sattumoisin oli Joppe pyöräillyt vastaamme noin vuosi sitten, kun käveltiin pieni lenkki odottaesamme veneen syyshuollon valmistumista. Samat oli jutut nytkin. 

  "Ootko sieniä löytäny?", kysäisi Joppe heti moikattuaan. Minä kerroin tarvittavan määrän keränneeni. Joppe valitteli, että oli jo toinen kesä, kun jäivät rouskut löytymättä. Minä siihen pääsin kehumaan, että säkällä ja kokemuksella olin osunut joka kesä myös noita suolattavia keräämään. Joku sana vielä vaihdettiin, loppuvuotta toivoteltiin. 

  Salessa ei tosiaan ollut tungosta: kaksi asiakasta meidän lisäksemme, yksi henkilökuntaa edustamassa. Nopeasti vähät ostoksemme kerättiin, takaisin satamaan lompsittiin. Eikä yhtään ihmistä vastaan kävellyt, ei ohi mennyt. Mitäs me kylillä enää, ajeltiin takaisin. 

  Sellainen seisahtuneisuuden aika on meneillään. Aamupäivän oli pilvessä ja ilmanala kosteaa, iltapäivällä alkoi pilviverho hieman rakoilla. Jotain ääntäkin on kuulunut. Ensin lensi isohko aurantapainen hanhia, ilmeisesti kanadan -sellaisia, matalalla yli. Ihan vika suuntaa lensivät, muuttoa ajatellen, nimittäin kaakkoon. Mutta melkoista ääntä ne pitivät. Kuvaa en ehtinyt niistä nappamaan. Äsken, kun menin laittamaan pressua veneen päälle, sörnäytti helikopteri. Matalalla sekin, ja ääntä päästeli myös. Kuva jäi ottamatta, kun puhelinkin oli unohtunut pirttiin. Lie ollut muuttomatkalla, sillä suunta oli melko jämptisti etelään. Tai no, en ihan varmasti tiedä, missä helikopterin talvehtivat. 

  Sain muuten tänään luettua sentään yhden kirjan loppuun. Monta otin reilu viikko sitten mukaan, kahdella olisin pärjännyt. Onneksi on kuitenkin iso reppu. Kyllä se lukukausi, mikä ei ole lukukausi, pian alkaa. Samoin alkaa kaurapuurokausi. Kaurapuuron kanssa on kuten lukemisen: ei saaressa tule tehtyä, talviaikana kotona pikakaurahiutaleitten käyttö on joka-aamuista. "Mens sana in corpore sano", sano. 

  Hilppa ryhtyi tuossa etuvasemmalla kyykkyjä tekemään. Hän on myös aloittanut tv:n aamujumpan tahtiin heilumaan. Pitäs vissiin itekin! Selkeästi on joku kilo tullut lisää viimeisen kuukauden aikana. Heti se tapahtuu, kun liikunta vähenee. Pian marraskuu koittaa, ja kilot alkavat karista. Kunnes joulu saapuu pilaamaan kaiken. Tammikuusta huhtikuuhan saakin sitten lenkkeillä uutterasti, jotta on sopivissa mitoissa, kun mökkikausi alkaa. Kilot tulevat helposti, lähtevät hammasta kiristellen. Ruokailutottumuksien muutoksella voisi ehkä estää lisäkilojen hyökkäyksen, mutta kun ei kovin epäterveitä tapoja kuitenkaan ole, niin ehkä ei vähistä nautinnoista ole syytä luopua. Herkkupala silloin tällöin, ulos päivittäin, niillä jatkan edelleen. 

  Aamulla, ennen kylille lähtöä, etsi Hilppa komerosta itselleen pipoa. Hänen käsiinsä sattui Elinan aikanaan täällä pitämä myssy. Minä, että "anna, kun kokkeilen!" Tälläsin myssyn päähäni, menin rannalle ikuistamaan. Joopa joo: Get Up, Stand Up.

  Tuon artistin kuolemasta on ensi keväänä jo 40 vuotta. Jos ei syöpä olisi iskenyt, niin kukaties nyt seitenvitonen painaisi vielä täysillä. Tai sitten olisi vetäytynyt eläkepäivikseen Etiopiaan, sillä Etiopia lienee rastafarin utopia. Olipa katsomus ja uskomus hänen biiseissään mukana tai ei, niin melkoinen kyntäjä musiikkisaralla hän oli. 

  Periferian feikkirastafari lopettaa jauruamisen tähän.