Mr. president Trumpilla kerrotaan olevan ylipainoa, joten hän lähti ulkoilemaan. Lähti, säännösten vastaisesti, autoajelulle sairaalasta. Kannattajilleen vilkuttamaan lähti. Turvamiehiä tietysti samassa autossa. Se on Trumppi luulee olevansa sellainen supermies, että tekee mitä mieleen juolahtaa, sillä lait, asetukset, säännöt, määräykset, ohjeet ja hyvä tapa ovat ihan muita varten tehty. Ei varmaan koskaan selviä, suurelle yleisölle ainakaan, kuinka monta ihmistä Trump lähipiireineen on tartuttanut. Mies saa toilailla mielin määrin, ja silti hän on varteenotettava ehdokas seuraavallekin kaudelle. Outoa kansaa asuu ison veden takana.
Outoa kansaa asuu toki ison veden tällä puolella myös. On jopa sellaisia, jotka tieten tahtoen menevät syksyiseen saareen, vesisateeseen ja pimeyteen, tuuleen ja autiuteen. Uskokaa pois, on heitä. Eli eilen tänne taas palattiin. Tainan ja Hanelin kautta kiepastiin, koska Taina matkalla soitti. Käytiin hakemassa pari hirvipalaa. Taina varmaan tekee tilaa uusille lihoille, sillä hirvestysaika on tulossa. Selvisi meille sekin, että tienoolta olivat ampuneet karhun. Hanelille oli tullut myös osuutta, eli hieman lihaa. Olemme nyt kutsutut karhua maistamaan. Ehkä ensi viikonloppuna?
Kosteaa on keli. Uuneja ollaan lämmitelty, vaikka pokkeuksellisen lämmitä on, yökin yli kymmenasteinen. Kosteaksi vetää sisätilat tällainen sää, siksi kannattaa lämmittää. Ja onhan se aika mukavaa saunan jälkeen lämpimän leivinuunin kyljestä toosaa tuijottaa.
Aamusta ryhdyin laittamaan verkkoa viime viikolla tekemiini kasvulavojen eläimiltä suojaukseen tarkoitettuihin kehikoihin. En ehtinyt montakaa kehikko verkottaa, kun nitoja hajosi. Sellaine sähkökäyttöinen värkki se on, joskus Lidlistä, mistäs muualta, ostettu. Taitaa olla turhaa korjailla? Jos sais jostain sellaisen uuden, mihin samat niitit ja naulat kävisivät. Niitä tuli näet ostettua mukaan muutama tuhat.
Keskiviikko näyttää ilmojen puolesta sellaiselta, että taidetaan laskea verkkoja. Hilpan kanssa pulataan, koska vakikalakaveri on tämän viikon poissa. Kyllä se meiltä onnistuu. On samalla oppia Hilpalle veneen käyttöön. Kovin vähällä on rouvan veneen kuskaus ollutkin. Hyvä on se taito olla näpeissä. Ei koskaan tiedä, milloin sitä tosiaan tarvitaan. Pitää asettaa tavoitteeksi, että Hilppa ajaa veneellä vähintään yhtä usein kuin autolla. Autolla hän ajaa normaalivuonna huikeat kaksi kertaa: keväällä Hanelin rannasta Potinlahteen, kun vene lasketaan veenväljään, syksyllä Potinlahdesta Hanelin rantaa, kun vene laitetaan talviteloille.
Verkkoja ei siksi ole kiire pyyntiin pistää, kun ahvenfileitä on pakkasessa. Nyt saatiin vielä hirvenlihaa ohi kirjanpidon. Täytyy kuitenkin kokeilla, joko siika matalaan päin luovii. Voi sitten naapuria informoida, kun he tulevat saareen. Ja varmasti Hannun kanssa myös verkkoja veteen laitellaan.
Taina näkyi jakaneen fb:iin, että karhunmaksaa, lähiruokaa, olivat syöneet. Tainahan on etätöissä. Joo, testatkoon ensin trikiinit, sitten me mennään vasta karhupaistille.
Pilviverho alkaa rakoilla. Huomasin siitä, että pirtissäkin valostuu. Sellaista se lupasikin; puolipilvistä huomisaamuun saakka, sitten taas vespaistetta. Minä taidan lopettaa runoilun. Jos vaikka jotain suoratoistolta katsois. Sitten päiväkahvit. Sen kanssa aamulla leipaistua omenatoscakakkua. Me tosin ollaan päätetty, että normaalipäivinä ei herkkuja syödä. Mutta kun oli vielä omenia jääkaapissa, teki Hilppa kakun. Menköön, tässä tapauksessa. Suoriks sannoin ei edes kovin vastemielistä tehdä poikkeusta päätökseen. Pientä tämä on. Ainakin erään, jo nimeltä mainitun, toimintaan verrattuna.
Loppukuvaksi horsman syysimago.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti