Sateen jumalatar Esteri oli meille suosiollinen; yli päästiin pienessä rippotuksessa lähes kuivina, eli hieman niepreinä. Jos joku sivistymätön ei tiedä, mitä "niepreä" tarkoittaa, häntä valistettakoon.
Ukki-Aleksi sen aikanaan minulle päähän iskosti. Oltiin kaksissa miehin tutkimassa, joko seivästetyt heinät olisivat latoonvientikuivia. Aleksi nosti hangolla seipään ylintä kerrosta, työnsi kätensä sekaan, tunnusteli, ja tokaisi: "Niepreitä on, outetaan huomiseen!" Asia lienee selvinnyt.
Iiris kävi heti tarkastamassa leikkimökin, hetken keinutteli kiikkustuolisssaan. Sitten todettiin, että mukavampi olla tupatöillä, kun on viileää ja kosteaa. Viihtyi se likka sisälläkin.
Minä lähdin hakemaan toisen lastin tavaraa autolta. Esterin pitkämielisyys ilahdutti; niepreysasteeni ei oleellisesti kohonnut.
Hiljakseen saatiin tavarat purettua, kahvit juotua. Hilppa äkkäsi jossain välissä, että missä se leipäkassi on? Minä miettimään. Palautui muisti, kun hetken pinnistelin. Koska en halunnut laittaa kangaskassia takakontista maahan, tälläsin sen takapenkille Iiriksen istuimelle siksi aikaa, kun kantelin muita kalskeita veneeseen. Ja sinne jäi! Pakkohan se oli lähteä vielä hakemaan. Nyt oli Esterin suopeus loppuun kulutettu! Vettä pieksi ihan solkenaan. Hetken odottelin, lähetin lämpimiä ajatuksia kohti taivaita. Mutta ei tuntunut tepsivän. Vaan ei hätää. Saunatuvan naulasta Gestapo-takki päälle ja menoksi. Ei kastunu, kuin vähän lahkeitten alapäät. Leivät sekä riisipiirakat tuli pelastettua.
Nyt on osa leivistä ja piirakoista pakkasessa. Samoin muista eväistä. Ruokaa roudattiin kolme kylmälaukullista, vihannekset, juurekset ja kuivamuonat päälle. Ei pitäisi olla tarvetta markettiin vähään aikaan.
Nurmikko näyttää huutavan leikkausta. Huomiseksi on lupeissa yhä sadetta. Ehkä torstaina päästään Iiriksen kanssa ruohon parturointiin.
Pottu on lykännyt vartta aika mukavasti. Salaatti kasvaa, samoin porkkana. pinaatti, herne, pavu, parsakaali. Eivätkä puput ole, nopean vilkaisun perusteella, pahemmin hyötykasveja rokottaneet. Hyvä niin.
Lupiineja kukkii, here, there and everywhere, pontevista torjuntatoimenpiteistä huolimatta. Saisikohan puput opetettua lupiininsyöjiksi. Vaivan arvoista kokeilla. Toisaalta; saatta olla liian vaikea tehtävä asiaa ymmärtämättömälle.
Elina on nyt Piskolassa. Hänellä on seuraa ja turvaa Ylätalolla. Siitä kiitos niille, joille kiitos kuuluu. Perjantaina pienimuotoinen juhlistus on tarkoitus järjestää 95-vuotiaalle. Viileässä säässä. Onneksi kokko lämmittää. Jos syttyy. Ja kyllä syttyy. Hanelilla on konstit!
Nyt Iiris katselee Pikku Kakkosta. Hilppa paistaa lohimedaljonkeja. Minä kirjoitan. Vesi ropisee peltikattoon. Pikku Kakkosessa Valtti kiipeä puuhun hakemaan Kiukkua. Maltti huutelee alhaalta. Takapihalla hyppii räkättirastas. Ilmapumppu huilaa, puhaltaa, huilaa. Ruoka valmistuu, tv sulkeutuu, kirjoitus sinkoaa bittiavaruuteen. Elämä kulkee polkujaan. Seesteisiä sellaisia taivaltaa, elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti