lauantai 19. syyskuuta 2020

SÄILYTYKSEEN LIITTYVIÄ UUDISTUKSIA

  Aila-myrskystä selvittiin päälle toivoin. Ei tuulituhoja, ei sähkökatkoja. Kerran lumpsahti virta pois, mutta Hilppa ei ehtinyt sytyttää kuin yhden kynttilän, kun se palasi. Hanelilla, muutaman kilsan päässä, oli katko kai yli 15-tuntinen. Ei tuntunut tosiaan meillä normaalia syysmyräkkää kummemmalta. Eli ei osunut koko voimallaan kohdalle, sillä kai Aila jossain riehui melko railakkaasti. 

  Minä, talonmiehen velvollisuuksiin kuuluvana, pesin saunan lattian ja lauteet, lauteet lisäksi käsittelin parafiiniöljyllä. Odotellessani niitten kuivumista öljyämiskuntoon, uudistin venevajassa nippeleiden säilytysjärjestelmää. Koska kaikenmoista tilpehööriä tarvitaan, päätin käyttää kahviaddiktion seurauksena kertyneitä espressopurkkeja hyväkseni. Inspiration sain mieleni sopukoista kaivamastani muistosta jostakin 1950-luvun Aku Ankasta. Siinä Pelle Peloton varastoi tavaroitaan samalla tavalla nimettyihin laatikoihin. 

  Nerokas systeemi. Nyt löydän kädenkäänteessä tarvittavat ruuvit, pultit, mutterit, prikat, sakkelit, tiivisteet, sekä nupit ja niitit. Luulen.

  Toinen säilytykseen liittyvä ongelma sai myös ratkaisunsa. Vene on aina Hanelin rannassa talvehtimassa. Se on tempaistu traktorilla kahden kyllästetyn pylvään väliin. Tarkennus: Pylväät ovat lätkällään, eivät pystyssä. Ongelmana on ollut se, että veden korkeus vaihtelee suuresti. Joinain talvina se laskee, niin että venettä on hankala saada tuupatuksi veteen, joinain nousee niin, että perän jäätyminen pelottaa. Siksi laitoin Tori.fi:n haun halvasta trailerista, vaikka rekisteröimättömästä. Eipä löytynyt. Olin kertonut asiasta yhdelle, jos toisellekin, tutulle. Se tuotti hedelmää; keskiviikkona sain vinkin traktorilla vedettävästä trailerista ja se oli vielä Anttolassa! Soitin heti myyjälle. Hän kertoi hintapyyntönsä, sanoi, että on sen äskettäin nettiin laittanut. Minä tein nopean ratkaisun: Tarjosin hintapyynnön, sanoin, että tulen perjantaina katsomaan. Niin tein. Usmuutettiin Hilpan kanssa veenellä kylille, myyjä haki meidät satamasta.  Nyt traileri on maksettu ja Hanelin rannassa. Vinkin antanut kaveri hinasi sen traktorilla eilisiltana Piskolaan. Ja ihan kohtuudiilillä. Tiijä häntä, oliko ostos järkevä? Jonkun mielestä oli, jonkun ei. Mutta itse asiassa olen tyytyväinen; vene hibernoi trailerin päällä pitkälle rannasta vedettynä. Yöunien laatu ei varmasti enää huonone veneen talvehtimisen vuoksi. Muutaman hassun satasen väärti se oli. Eikä mielenrauhalle edes voi laskea hintaa. 


  Nyt on päivän työt tehty. On myös syöty eilen tuvan uunissa kypsynyttä sianniskaa ja pottumuussia. Lopettelen tämän tarinan, ryhdyn perkaamaan Netflixiä, josko sieltä löytyisi järjellistä katsottavaa.

  Kuitenkin ennen Netflixin kurittamista kysymys, oikeastaan kolme: Haluatko olla oikeassa vai suosittu? Haluatko puhua suoraan, vai olla suosittu? Haluaako tehdä oikein, vai olla suosittu? Vaikkapa politiikoille miettimistä.

Loppuun kuva kirkkaana paistavasta syysaurinkosta vielä vihreän lehvästön takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti