MATKAILU AVARTAA

  Eilen suoritettiin lähimatkailua. Usmuutettiin päivällä Voken ja Urkin kanssa venematka, kaunis sellainen. Isolla Busterilla sörnäytettiin Luonteria Ukonvirralle, sitä pitkin Siikavedelle, Pälpänsalmesta Enovedelle, jonkin matkaa kohti Siikakoskea, Uitonsalmen läpi Tervalahdelle. Syy matkaan oli, että siellä on Voken siskoilla mökit, aivan lähekkäin toisiaan. Hilpalle nämä siskokset ovat nuoruudestaan hyvinkin tuttuja, jollain lailla tuttuja minulle myös. 

  Ilma oli loppukesän ykkösluokkaa. Perillä meitä pidettiin hyvänä, ihan tuliasmaljojen kera. Ensin reilut pari tuntia toisessa paikassa, sitten saman verran toisessa. 

  Matkaa meidän rannasta perille on varmaan kolmekymmentä kilsaa. Reilustikin, en ole tarkistanut. En ollut koskaan Siikaveden perukoita pidemmällä veneellä liikkunut. Kyllä oli kaunis reitti. Ensin tuttuja väyliä halki karunkauniin Luonterin ja pitkin alkupäästään jylhien kallioiden reunustamaa Ukonvirtaa Siikavedelle. Sen loppupäästä meikäläiselle uutta reittiä Pälpänsalmen kautta Enovedelle monta kilometriä kapeaa väylää, sitten vasemmalle Siikakosken suuntaan. Loppumatkalla oli paljon eriskummallisia, jääkauden aikanaan tuomia siirtolohkareita, pistehtimässä esiin vedestä, tönöttämässä rantakallioilla. Siinä tuli pällisteltyä maisemia niin, että en edes yhtäkään kuvaa hoksannut napata. Jos meikäläinen, näillä seuduilla syntynyt, ja enemmän kuin paljon oleskellut, herkistyy maisemille, voin vain kuvitella, miltä ulkomaisesta, suurkaupungin ruuhkiin tottuneesta, tuntuisi sama matka taittaa. Ei ainakaan ruuhkaiselta; mennen tullen nähtiin yhteensä tasan yksi muu vene liikenteessä. 

  Oikein mukava reissu. Vähän jopa sovittiin ensi kesäksi kunnon illanistujaisia. Mikäs siinä, kyllä yksi ilta melko joutuisasti kuluu poristessa, ja juttua saattaa jäädä varastoonkin. 

  Huussi on loppusiivousta myöten valmis. Pihatyöt tekemättä, mutta käyttöönottotarkastus on tehty, ja rakennus on todettu valmiusasteeltaan lain kirjaimen täyttäväksi. Toki se on käytössä ollut jo pari päivää, ohi kirjanpidon. 

 Tänään maalasin toiseen kertaan nurkanpäät, vähän tein paikkamaalausta, laitoin päätyihin peltilistat, ruuvasin ruokin paikoilleen. Nätti se kuin mansikka. 

  Kun kotoa palataan, täytyy vähän huussin ympäristöä siistiä, laitella betonilaattoja kulkutieksi. Sitten onkin aika ryhtyä syystöihin, eli kasvimaiden kääntöön. Isoja eivät ole syystyöt. Melko rauhallista aikaa tulee syyskuu olemaan. Pitää varmaan ryhtyä käymään Piekälän puolella lenkillä. Alkaa hyötyliikunta saaressa olla vähäistä. Täytyy myös käydä kirjastosta pinkka luettavaa. Nyt ollaan tultu siihen aikaan vuodesta, että lukemiselle on aikaa, intoa myös. Kiivaimman kesän aikaan keskittyminen lukemiseen on hankalaa, sen olen viime vuosina huomannut. Meinaa Bebbe-Gubbe. Kuva kun on selfie, niin se on peilikuva. En itekkään meinaa tolkuta, että on se meijän huussi. Sen kuitenkin tolkkuan, että siinä oon minä. Vissiin, kun tulee joskus katottua peiliin.