Seisovana, pilvisenä, leppeänä ja tuulettomana vetelee syyskuu viimeisiään. Hanhilaumat seilaavat ylitse sata- ja tuhatpäisinä. Niitten ääni kiirii kaukaa. Veneiten ohimarssi päättyi maanantaihin. Eilen taisi mennä pari, tänään tähän mennessä yksi. Huussi koreilee tyytyväisenä syyspukuisen pihlajan ja omenapuun välissä. On se siellä myös jotakin tehdäkseni, mutta otsikko viittaa kyllä muuhun.
Jotakin tehdäkseni perustin elementtitehtaan. Kasvulavojen ympärillä meillä on ollut jänisten ja kauriiden varalta rastasverkko. Se on kierretty lavojen ympäri nurkkiin laitettujen seipäiden kautta. Tuo viritys ei ole ollut mikään silmänilo. Niinpä päätin naplikoida kasaan valmiit kehikot, joihin laitan jänisverkot. Puuilo ainakin näyttää sellaista myyvän 12.90 €/rulla (korkeus 1,2 m, pituus 5 m). Pitää käydä hakemassa, kun kohdalle sattuu.
USA:ssa nähtiin presidenttiehdokkaitten ensimmäinen väittely. Kaoottiseksi ja historian huonoimmaksi sitä sanottiin. Vastapuolen mollaaminen, haukkuminen ja vähättely kuuluu maassa maan tapaan. Eikä tapa ainakaan ole laantunut Trumpin ansiosta. Itsensä ylistäminen, toisen pilkaaminen, hatusta vedettyjen faktojen esittäminen ja suoranainen valehtelu kuuluvat istuvan presidentin repertuaarin olennaisesti. Sitä samaa ovat persut tuomassa Suomen politiikkaan. Ja osa kansaa painaa täysillä mukana. Ei kovin mieltä ilahduttava suunta. Räävittömäksi muuttuu maailma. Diktatuuri, totalitarismi totaalisimmillaan, taitaa kohta olla ainoa valtiomuoto, jossa ei vielä räävitellä, paitsi salaa keskiyöllä pienessä piirissä.
Maanantaina alkoi ties monesko kausi kanadalaisesta ip-sarjasta Sydämen kutsumus. Se on ehkä imelin sarja, mitä olen ikinä surukseni katsonut. No, samaa luokkaa on Pieni talo preerilla. Yhteyskin näiden välillä löytyy: Sarjan luoja on Michael London jr.
Molemmat sarjat antavan realistisen kuvan ajastaan! No jaa, eivät ne toki dokumentaarisiksi ole tehtykään. Mutta viime vuosisadan alkupuoli Kanadalaisessa pikkukaupungissa saattoi olla asteen karumpaa kuin annetaan ymmärtää. Mikäs siinä, katsojansa näillekin on. Myös vastapainoa muuten välillä ahdistavaan maailmaan moni saattaa löytää. Minäkin joskus ensimmäisiä kausia katselin, sitten tuli toppi. Liika makeus ei kahvit ja teet ilman sokeria hörppivälle sovi. Vaikka niihän se hörppii Hilppakin, ja kuitenkin sarjaa katselee.
Nyt Hilppa katselee viimeöistä väittelyä. Se antaakin reaalisemman kuvan yhteiskunnastaan. Kun selin toosaan tätä kirjoitan, kuulen, kuinka koko ajan Trump keskeyttä Bidenin, myös väittelyä johtavan toimittajan, joka taitaa olla kusisessa paikassa.
Antaahan äijäin väitellä. Ei noilla jutuilla tohtoriksi väiteltäisi, mutta riittävät maailman mahtavimpaan virkaan.
Pakko loputtaa blogi kymmeniä kertoja nähtyihin kuviin. Ei mahda mitään, mutta kyllä näkymä jaksaa aina innoittaa, oli vuodenaika tai keli mikä tahansa. Eilisaamuna laiturilta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti