MINÄ ITSE

  Antoisa ja aikaansaantoinen? päivä. Aamusta lähdettiin puolukkaan. Kävi hyvin; saatiin kymmenen litraa kerättyä tästä saaresta, saaresta, joka on tällä hetkellä hirvikärpäsvapaata aluetta. Pihalla näytti lämpömittari klo. 7:00 monta astetta plussaa. Kuitenkin vajaan kilsan etäisyydellä, saaren pohjoisosassa, oli maa hallan jäljiltä kuurassa. Hienoa oli puolukoita keräillä, vaikka näpit meinasivat jäätyä. Käsin näet poimittiin. 

Mustikat olivat kuurassa...

...pikkuriikkisen pihlajan marjat myös...

...samaten katajan oksat.

Rouva aloittemassa ämpärinsä täyttöä.

  Päivällä sörnäytettiin Piskolaan, kerättiin hieman tyrninmarjoja ja karhunvatukoita. Saatiin Hanelin keittämät kahvit kaupantekijäisiksi. Edullista, meille. Ilmankos palattiin suut pakotettuna kuvauksen ajaksi edes jokseenkin peruslukemille.

  Saaressa kerättiin vielä tomaatit pois. Osa jätetään pirtiin kypsymään, suurimmasta osasta Hilppa tekee huomenissa tomaatti-sipuli-säilykettä. Omat tomaatit, omat sipulit, mikäs siinä talvella purkin kantta auki väännellä. 

  Nyt ollaan valmiina; antaa kahden päivän syysmyrskyn tulla, ja vaikka mylväyksen kera. Puhaltakoon, kun ovat mediassa pelotelleet. Sähköt saisi kyllä pysyä päällä, ainakin enimmän ajan, muuten ei niin väliä. 

  Suunnitelmat ovat muuttuneet siinä mielessä, että kun maanantaina Hollolaan mennään, niin siellä ollaan koko se viikko. Tuli sellaisia juttuja esiin, että ei muutaman päivän takia viitsi lähteä edestakaisin ajelemaan. Siellä ollaan, vaikka Lahden seutu taitaa olla koronatilanteeltaan kaikkein pahin maassamme. 

  Sen takia, että ei heti takaisin palata, ollaan täällä hoideltu asioita siihen malliin, että meitä ei viikkoon kaivata. 

  Eilen käytiin Mikkelissä, ja tuotiin puuttuvat laatat huussipolulle. Nyt passaa tepastaa, ei kulje roina saappaanpohjassa uudelle lattialle.

  Kun uutisia päivittäin katselee, tai kuuntelee, kuulee monia haastatteluja. Olen pannut merkille ennenkin, mutta nyt, koska kuulin useaan otteeseen, usealta eri taholta, korviini särähtäviä lausuntoja, asian otan esiin. 

  Olen sitä mieltä, että... 

  Minä olen sitä mieltä, että... 

  Itse olen sitä mieltä, että... 

  Minä itse olen sitä mieltä, että... 

  Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että...

  Minä itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että...  

  Minusta ensimmäinen tapa kertoo riittävän hyvin, kuka on sitä mieltä. Toinen vielä menettelee, mutta miksi varsinkin silmäätekevät, korkealla yhteiskunnan ravintoketjussa olevat, mielellään korostavat minuuttaan? Eipä silti, ihan tavallisten ihmistenkin kuulee tenhottavan, että minä itse olen sitä mieltä! Suomenkieli on kaunis, sanat kauniita, mutta ei niitä silti tarvitse tuhlata tyhjänpäiväisyyteen. 

  Kello on vasta kolme ja risat. Tuntuu, kuin enemmän olisi. Ollaan puuhailtu monenmoista. Aikainen kulkija ehtii enemmän. Nyt Hilppa putsaa puolukoita, minä olen tunnin istunut koneen ääressä. On aika lopettaa sanojen tuhlailu. Ensi kertaan asti.