JOS KONDUKTÖÖRIN NAIT

  Kaikella kunnialla ammattinimekettä kohtaan, mutta Hilppa alkoi hyräilemään Paula Koivuniemen biisiä "JOS KONDUKTÖÖRIN NAIT ", kun minua katseli. 

   Minä en kyllä osaa hienoa perintöhattuani konduktööriin yhdistää. Ennemmin ehkä puolalaiseen elokuvaan vuodelta 1982.

  Aamupäivällä oli lähes sateetonta, eikä tuullut nimeksikään. Jopa aivan pläkäksi vetäisi vedenpinnan ennen puoltapäivää. Tyyntä myrskyn edellä.

  Yhden maissa alkoi tuuli yltyä. Humina latvuksissa koveni, mutta koska tuuli kävi suoraan pohjoisesta, saaren takaa, ei se pihapiirissä paljoa hetkauttanut. Sade pysytteli yhä tihkuna.

    Maaruska sananjalkalautoissa on parhaimmillaan. Jossain kohdissa se on ruskeavoittoista.

  Kolmen kantissa tilanne ennallaan. Humina kuuluu, välillä vettä pisaroi, enimmäkseen tihkuu. Tähän mennessä sademittariin on kohutun Aila-myrskyn aikana, eli eilen ja tänään, kertynyt vajaat 15 milliä. Ei kuulosta paisumukselta. Eikä tunnu. 

  Rannassa kun kävin kuikuilemassa, niin kyllä Vierunselällä melkoinen vaahtopääarmeija marssi kohti Rupakkoa. Ei kuvassa hornankattilalta näytä. Kyllä tuolla vielä veneellä pärjäisi. Paitsi sähkökoneelle ei taitaisi onnistua vastatuuleen ajelu. Eikä soutaminenkaan mukavaa olisi. Vastatuuleen.

Toisin paikoin on väri sananjalikossa keltaista.

   Kun kolmelta haarukoin ennusteita, niin huomasin, että Foreca povaa tuulen yltyvän pian yhdeksään sekuntimetriin, pysyvän niissä lukemissa pitkälle iltaan. Ilmatieteen laitos on samoilla linjoilla, paitsi että se arvelee lukeman käyvän ip. kymmenessä sekuntimetrissä. Eli pahin on edessä?

  Neljältä sama meno, tuulla humisee, sataa tihuuttaa. Tuuli on nyt ilmeisesti kovimmillaan, pysyttelee tällaisena muutaman tunnin. Yhdeksään jos mennään ilman sähkökatkoa, alkaa pahin olla takana. Suoraan sanottuna ei täällä ole juuri normaalia syysmyräkkää kummemmalta tuntunut. Takaraivossa itää tunne, että ei se tästä kummemaksi muutu. Kunnes käännän päätäni, katson ikkunasta järvelle Ilottiin päin. Vaahtopäät siellä vyöryvät melko kyytiä. Nyt ei olisi hauskaa olla Potinlahdessa, sillä sen pohjukkaan tuuli pieksää suurimalla voimallaan. 

  Nuori vaahtera seisoo sananjalkalautassa, lähellä vaahtopäitä, mutta tuulen pahemmin sitä pieksämättä.

  Viiden uutiset katselin. Sähköttömiä on rutosti, liki satatuhatta taloutta. Lähden vielä haistelemaan ilmaa.

  

  Tuuli oli ehkä hieman voimistunut. Melko luokille taipuivat rantapuut, vaikka eivät alttiina olekkaan. Kun vein muoviroskia venevajaan, lupsahtivat valot pari kertaa. Muuten ennallaan on Saarelan tilanne. Vaikka eihän Saarela ole tilanne, se on tilamme. 

  Lopetan pienimuotoisen myrskybongaukseni tähän. Ryhdyn, sormet ristissä, katselemaan valtakunnan uutisia, sitten Emmerdalea. Mikäli katselu pätkähtää, te kuulette siitä ensimmäisenä. Tai luette. Somesta. Sillä sähkökatkos ei nujerra sinnikkäitä. Niin kauan kuin vempaimissa akkua piisaa, viesti kulkee. Mutta kun akut tyhjenevät, kännykät ja tabletit hiipuvat, on ihmisellä toivoa. Toivoa palata ihmiseksi, joka ei kävele selkä koukussa, katse epäjumalaan luotuna, tai nyhjötä välkkyvän näytön edessä. Paraskin sanomaan, vaan en malttanut olla mainitsematta.