Jatkuvan koronauutisoinnin rinnalle on tullut vaihtelua. Amorellan pohjakosketus ja kouluväkivalta. Isojen työllistäjien ilmoitukset, viimeeksi Scania Lahdessa. Kiinan ja USA:n nokittelu YK:ssa. Ennätykselliset tarttuntaluvut Ranskassa ja Englannissa. Ai niin, tuo viimeinen ei ollut vaihtelua. Jos on ennenkin ollut vaikeaa löytää positiivista uutista, niin nykyään se taitaa olla mahdotonta. No, ehkä positiivisiksi voi laskea suomlaisten urheilijoiden isommat tai pienemmät onnistumiset.
Kouluväkivalta on tullut kiusaamisen jatkeeksi. Surullista. Mitä tehdä sen suitsemiseksi? Mikäli oikein ymmärsin, Valhalla-Aho tivaa rehtoreille ja opettajille suurempaa valtaa ryhtyä rankaisutoimenpiteisiin. Tarkoittanee raipoja, jalkapuuta, häpeäpaalua, ja jollei auta, niin roviota. Helppo se on huudella. Mutta mitää konkreettista ja järkevää harvoin kuulee, huutelijoilta. Toisaalta, en minäkään osaa ratkaisua tuohon vaikeaan kysymykseen ehdottaa. Somen vaikutusta ei kuitenkaan voin sivuuttaa. Se on luonut itselleen sellaisen vaihtoehtoisen todellisuuden, mihin on vielä rationaalissen ajatteluun kykenemättömän nuoren helppo vajota. Vaikeaa on kuitenkin miljardiluokan yhtiöitä vastaan taistella. Suomen valtion talousarvion tuloiksi vuodelle 2021 arvioidaan 54,6 miljardia euroa, Facebookin arvo on kai jotain yli kuudensadan miljardin dollarin, Googlen emoyhtiö Alphabet ja Microsoft ovat ylittäneet biljoonan dollarin rajan.
Kun Vantaan kaltaisia tapauksia ilmenee, tulee pakostakin miettineeksi, millaisen lapsuuden, nuoruuden, miksei myös aikuisuuden ja vanhuuden, tulevat Iiris ja Liisa kohtaamaan? Kotoa hyvät lähtökohdat saavat, siitä ei ole huolta. Parempi, kun ei liikaa pohdi, sellaista murehdi, mihin ei voi vaikuttaa. Ja parempi, kun en ala kauhukuvia maalailemaan. Varsinkin, kun omat ajatukseni pallomme tulevaisuudesta eivät aina ole kovin auvoisia.
Ei some pelkästään nuorten kannalta ongelmallinen asia ole. Lainaan tähän Li Andessonin hetki sitten fb:iin jakaman tekstin:
"Olen edelleen vakuuttunut siitä, että edut huomioivat haitat. Mutta viime aikoina turhautumiseni on kasvanut siihen, miten koko sosiaalisen median väittelykulttuurimme on nyt täysin... rajattomaksi. Se, että kaikki poliittisesti aktiivisista maahanmuuttajataustaisista nuorista ilmastoliikkeessä aktivoituneisiin teineihin on kestettävä päivittäistä häirintää ja kiusaamista, on demokratian ongelma, joka on otettava vakavammin. Yhtään ihmistä ei voi tai pidä tottua saamaan uhkauksia ja nöyryytyksiä päivittäin, vaikka poliitikkojen on oltava valmiita kestämään kritiikkiä ja julkista keskustelua. Viimeisin esimerkki oli todellinen suomalaispoliitikko, joka jakoi Twitterissä kuvamateriaalia kahdella sialla, jotka hän nimesi SDP: n poliitikon Abdirahim Husu Husseinin ja vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmedin mukaan. Samat poliitikot kirjoittivat myös, että vasemmiston politiikka alkaa näyttämään siltä, että jotkut kohta ′′ tuodaan saunan taakse ", mikä on väkivallan uhka. Miten perussuomalaisten puheenjohtaja reagoi, kun media pyytää kommenttia puolue-aktiivisesta rasismista? Sanomalla ettei hänellä ole tarvetta kommentoida asiaa. Ja miten media reagoi? Ei yhtään!!"
Minä en somessa heilu kuin pienessä piirissä. Vaikka joskus tulee blogeissa sanottua sellaista, mikä ei varmaan monia miellytä, niin olen säästynyt loanheitolta ja vakavammalta häirinnältä. Politiikoista ja politiikasta olen sitä mieltä, mitä olen. En suin surminkaan sellaiseen peliin jaksaisi lähteä. En, koska tunnen melkoista mielipahaa jo siitä, mitä ajatusmaailmaani lähellä olevat politiikot saavat kestää. Mutta kuten Li sanoi, heidän on oltava valmiita kritiikki ja julkinen keskustelu kestämään. Jospa se olisikin vain sitä! Kritiikkiä ja julkista keskustelua. Sen verran kai vanhoillinen olen, että mielestäni hyvät tavat ovat tärkeitä. Noudatetaanko somessa edes alkeellisimpiakaan tapoja? Jotkut noudattavat, valitettavan useat eivät. Autoihin on kehitelty alkolukko. Nettiin pitäisi kehittää yhdistetty alko- ja asittomuuslukko. Moni säästyisi turhalta itseinholta ja viikon erakoitumiselta alkolukko-ominaisuuden avulla. Suunpieksäjät ja törkyturvat saisivat sontaa kirjoittaessaan aluksi asiattomuuslukon aktivoiman napakan sähköiskun, jos siihen turtuneina jatkaisivat kirjoitusta, tekisi laite tiltin. Kolmesta tiltistä seuraisi kuukauden karenssi. No joo, helppoa keksiä "mukaratkaisuja". Mutta ongelma on todellinen.
Toivon, että tämän päivän lapset ja nuoret saavat elää hyvän elämän, ja että ihmiset, kaikesta huolimatta, ratkaisevat suuret ongelmansa parhain päin.
Loppuun pari kuvaa minulle rakkaista lapsista. Ne ovat Annan ottamia. Tänään pääsen sitten itsekin kuvia napsimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti