Aamu alkoi kahvilla, sitten kevyellä lenkillä. Korvissa soi uunilämmin Soundwalk Collectiven ja Patti Smithin yhteinen albumi Peradam. Vaikka nimessä on Pera, ei ihan ensikuulemalta minulle aukea tämä mystinen matka Himalajan syvällisiä totuuksia sisältävän kiven, "Peradamin" luo. Nimessä on Pera. Se tuntui kotoisalta. Onkohan meikä-Pera yhtä vaikeaselkoinen?
Jos ei ollut helppo edellinen Soundwalk Collectiven ja Pattin yhteistyö, Mummer Love, niin vielä vaikeammaksi menee uutuus. Liekö siinä syy, että niukautin nilkkani? Astuin kivenmurikan päälle, ja kauan sitten vääntynyt oikea polvi, kai sen nivelsiteet, antoivat periksi. Linkuttaen palasin kotiin. Kokemuksieni mukaan monesti vihoitellut polvi tervehtyy parissa päivässä, jos sitä ei isommin rasita. Että sellainen pattitilanne: Pattipolvi ja Patti Smith. Mutta en anna periksi: polvi paranee ja Soundwalk Collectiven tuotantoa aioin ryhtyä "opiskelemaan".
Perhe Tiilikainen saapui eilen Hollolaan. Iiris on ison tytön oloinen, Liisa istuu jo kummasti syöttötuolissa, opettelee kontimista. Pakilla menee kummasti, vaihde eteen on vielä hakusessa. Liisa on, kuten Joni sanoo, kuin ilmetty joviaali maalaisliittolainen Ypäjän kunnajohtaja 1960-luvun alkupuolelta...
...ja sekös Iiristä nauratti!
Huomenna lähtevät Anna, Joni ja tytöt Lahteen Jonin veljen luo syömään, sieltä kotiin Espooseen. Me mennään äiti-Elinaa katsomaan. Kello 13 on sovittu aika. Sinnehän ei pääse kuin ennakkoon sopimalla. Kun eilen juttelin hoitajan kanssa, hän sanoi, että äiti tuntuu vain virkistyvän. Kuluu syövänkin paremmin kuin aiemmin. Ja liikkeelle pitää aina päästä. Surullista sinänsä, että pää on pois pelistä, vaikka kroppa on terhakkana. Saa nähdä, kuinka hän tällä kertaa suhtautuu maskinaamaisiin vierailijoihin.
Eilen ehdittiin käydä kaupoista oikeastaan kaikki puutteet ostamassa. Maanantaina poiketaan Mikkelin Lidlistä taas viikon muona. Varmaan pari viikkoa ainakin putkeen ollaan Mikkelin seuduille. Voi olla, että kun lokakuu koittaa, pakkasyöt pakottavat tyhjentämään vesijohdon, niin ollaan välillä enemmän kotona. Mukavuudenhaluisuus lisääntyy iän myötä, m.o.t. Kuitenkin marraskuun lopulle saaressa käydään. Pitäähän siikaa pyytää. Ja mujetta. No, nämä olivat spekulointeja. Jos siltä tuntuu, eivätkä yöt pakkasvoittoisiksi käänny, niin saatetaan olla päntiönä saaressa pitkällekin syksyyn.
Pitää kai lähteä ostamaan joku kunnon side polveen. Sitaisin siihen vanhan ideaalisiteen, mutta se pyrkii valumaan alas.
No niin, nyt on apteekissa käyty. Side tuntuu hyvältä, eikä ole liian tiukka. Kelpaa polven pojalta parata. Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät ruokakauppaan, Liisa nukkuu parvekkeella, Joni vartio itkuhälytintä, ulkona alkoi ripottelemaan vettä, ja minä lopettelen kirjoittamista. Laitan vielä pari kollaasia lapsista...
...ja tietysti tuplaselfien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti