Aloitetaan loppukuvasta. Illan tunnelmia 11.9.2020 klo. noin 19. Kun aloittaa loppukuvasta, ei tarvitse lopussa pohtia, että minkähän laittaisi loppukuvaksi?
Sitten asiaan. Aamulla käytiin Hurrissalon Salessa. Piti lähteä ostamaan jotakin viemistä kyläpaikkaan, ja Salessa on erään kukkakaupan tuotteita kaupan. Löytyi sieltä sopiva tuliainen. Ostettiin myös Tv-lehti ja jäätelöt. Jäätelöitten kanssa sujui ihan mallikkaasti; ne syötiin. Tv-lehden kera ei kulkenut yhtä mutkattomasti. Meni näet siten, että kun hilppa lähti kiikuttamaan kukkaa autolle, minä jäin, lehti kainalossa, roska-astian ääreen poistamaan papereita jäätelöiden ympäriltä. Sitten kävelin autolle. Löin kiinni Hilpan auki jättämän takakontin. Siinä rytäkässä lehti varmaan tippui kainalostani. Oltiin jo hyvän matkaa Maljantiellä, kun mieleeni pälkähti, että missähän se Tv-lehti on? Päättelin, että ei ainakaan mukana, ja että ei kyllä lähdetä etsimään. Joten ollaan ilman.
Kun palattiin saareen, huussitie sai portivartijat. Kolme kappaletta, kaksi pääportille, yhden takaportille. Janus oli roomalaisen mytologian alkujen, loppujen, muutoksen, sekä ovien ja porttien jumala. Siksi toivon portinvartijoiden suorittavan tehtävänsä Januksen valvovan silmän alla, sekä hänen armollisella johdatuksellaan.
Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen: Jos Janus valvoo portinvartijoita, niin quis custodiet ipsos custodes? Tässä tapauksessa varmaan joko Ukko Ylijumala tai Juppiter.
Kahdeksi usmuutettiin kyläpaikalle. Siellä turinoidessa ja kahvitellessa kului aika joutuisasti. Pieni sadekuurokin kulki ylitse. Yllätti meidät niin, että en ehtinyt veneelle pelastamaan kelluntatakkeja suojaan. Vähän ne pääsivät kostumaan, joten kotimatka tehtiin, kipparin luvalla, ilman kelluntavälineitä. Mutta ei me lakia rikottu; takit olivat helposti saatavilla, eikä olosuhde edellyttänyt niitten päälle pukemista.
Aika ahkeria toosantuijottajia me ollaan. Äsken katsottiin viimeinen jakso "Rauhantekijästä". Iso satsaus Yleltä; niin monessa maassa on sarjaa kuvattu, niin isoja ihmisjoukkoja on useissa kohtauksissa tarvittu. En tiedä mistä muut näyttelijät, paitsi suomalaiset ja yksi ruotsalainen, oltiin pyydystetty, mutta onnistuneita henkilöhahmoja oli saatu aikaan. Kuinka lähellä mahdollista todellisuutta aikaan hyvin sopiva tarina kulki, siitä voi olla montaa mieltä. Mielestäni kuitenkin ablodit ansaitseva kokonaisuus. Ja toinen kausi varmaankin tulossa, sillä rauhantekijän työ jäi pahasti kesken.
Nyt Areenasta löytyy taas uutta: Tänään alkoi "Puhtaana käteen". Se on myös kokonaan katsottavissa. Ei me muuten sarjoja enää katsellakkaan. Jos ne eivät ole nähtävillä kokonaisuudessaan, odotellaan, kunnes ovat. Ei ole vanhalla päällä niin paljon muisteltavaa. Viikkokin on pitkä aika. Ja helposti sotkeutuu ukkoutuneet aivot, jos montaa sarjaa yht'aikaa seuraa. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, samaa vikaa on myös akottuneissa aivoissa.
Huomenna taas satelee, vielä pyhänäkin osan päivää. Sitten on luvassa poutasäätä. Kalastusta, puolukan poimimista, huilatessa muuta syyspuuhaa. Ja maanantaina viikottainen kauppareissu. Kai me Mikkeliin uskaltaudutaan?
No niin. Taitaa olla loppukuvan aika. Minkähän tähän laittaisi? Ai niin! Loppukuva tuli alussa! Pakko laittaa alkukuva.
Vai ei tuu tomaattia? Ja tuosta on jo aika monta syöty tai tuotu sisään kypsymään, kun on terttu painavana maahan tippunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti