Minä en ole intiaanikesälauluja laulellut. Mutta sellaiseen tänään tultiin. Kovin leppeää on saaressa. Veneitäkin suimailee keskikesäiseen malliin: ainakin kymmenen on ohi ajellut. Ja yksi skootteri myös.
Sellaisen huomion tein, että ruska on Lahden seudulla edennyt pidemmälle. Monet koivut ovat täällä lähes vihreitä. Pihavaahtera on sentään saanut väriä...
...ja lehmus on kylvänyt lehtiään rantapolulle.
Vähän taitaa kelit viiletä huomisesta alkaen, mutta erinomaista syyssäätä on odotettavissa. Erinomaista kasvimaiden kääntöön. Muuta lihaksia rasittavaa ei taida listalla ollakkaan.
Käytiin naapurin Hannun kanssa laskemassa muutama harva verkko. Ei ole toistoa, vaikka muutama harvan synonyymi onkin. Aamulla voi olla ahvenia, siikoja, haukia, lahnoja, säynäviä, taimenia, lohia. Voi olla olemattakin. Eikä kaikkia edes tarvita. Muutama keskipannun ahven tai annossiika, niin siinä sopivasti. Kaikki sen yli on ekstraa, kaikki alle lievää pettymystä. Mikäli minulta kysytään, on pettymys todennäköinen vaihtoehto.
Kalantulosta riippumatta lämpiää leivinuuni huomenna. Sinne laitetaan kokonainen kana muhimaan. Ja saadaan lämpöä. Normaalia syysmeininkiä. Pitää käydä etsimässä jokunen sieni kanan kanssa syötäväksi. Eli normaalia syysmeininkiä.
Tänään alkoi HBO:lla Fargon neljäs kausi. Ensimmäinenhän oli ihan huippu, kaksi seuraavaa aivan hyviä. Innolla odotan. Ehkä kuitenkin viirataan jokunen aika; kaksi jaksoa viikossa julkaistaan. Mukavampi katsoa sitten putkeen, kun kaikki on nähtävissä. Jos maltetaan odottaa.
Siinä tärkeimmät. Päivitän tilannetta tarpeen mukaan. Ja joskus ilman tarvettakin. Miten mieli ohjaa, niin se menee.
Loppuun pari kuvaa syksyn väreistä. Ei tietysti veden pinnalla, vaan kasveissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti