Ihmiskunnan tarustoissa linnuilla on suuri rooli. Esimerkiksi Tuhannen ja yhden yön tarinoista ja muista arabialaisista kertomuksista löytyy Rok-lintu. Se oli valtava ja kuolematon. Se pystyi kantamaan norsuja ja tiputteli niitä maahan. Joittenkin tarujen mukaan rokin siipien pituus oli 18 900 metriä. Kyllä sellaisilla yksi norsu ilmaan nousee! Koska Sindbad Merenkulkija kohtasi rokin kahdesti, niin täytyyhän tarinan olla tosi!
Täällä kaukana pohjoisessa on lukuisilla linnuilla osansa myyttisissä uskomuksissa. Maailman synnystä alkaen. Sotkan munasta se syntyi, kuten pätkä Kalevalan Ensimmäisestä runosta kertoo:
Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.
Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."
Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.
Kaikenlaista ovat linnut osanneet ennustaa, niin hyvää kuin pahaakin. Ei näillä salomailla ole kuitenkaan tarvinnut pelätä norsujen putoavan niskaan. Eikä taivaan. Taivaan niskaan putoaminen pelotti ihmisiä lähinnä pienessä gallialaisessa kylässä.
Siinä keskipitkää johdantoa otsikon viimeiseen sanaan. On alkanut elokuu, aistittavissa on loppukesän tunnusmerkkejä. Yksi niistä on se, että lintujen äänet ovat hiljentyneet melko anhittomiin. Kuikat välillä omaa kutsuaan huutavat, joutsenet ei kovinkaan kauniilla äänellään aamuisin meluavat, joskus saattaa korppi kronkkuen yli lentää. Pikkulinnuista ei kuulu mitään, paisti yhdestä. Se vetää aamusta iltaan yksitoikkoista, hentoa, ja melko hiljaista toistoa: "tviiiit". En tiedä sen oikeaa nimeä, mutta kun aamulla putsattiin pihalla kanttarellejä pikkelsiin, ristin linnun Trumpiksi. Yhteistä näillä kahdella on tviitti. Mr. Trumpilla tviitti ei ole hento tai yksitoikkoinen. Yksioikoinen ehkä? Hiljainen tviittaus tietysti on, mutta jos se osaisi puhua, niin kuulosuojaimia kaipaisin.
Onkohan huono enne nimetä pihalintu Trumpiksi? Ja millainen on linnun ajatusmaailma? Ottaakoko hän nokkaansa lempinimestään, vai alkaako ylpeänä tviitata entistä äänekkäämmin? Toivottavasti hän ymmärtää, että en ole pahaa nimeämisellä tarkoittanut. Sattui vain tulemaan mieleen.
Niin, sieniä taas putsattiin. Eilen äkkäsin melkein pihapiiristä pari lämpärettä kanttrellejä. Ei mieli taivu niitä mätämenemään jättämään. Kävin siis aamulla lähes korillisen hakemassa. Suuri osa oli napakoita ja verskejä, joten pikkelssitarpeet kiehuvat hellalla. Niistä tulee helevetin hyviä. Mitä kaikkea liemeen tulee, sitä en tiedä. Ainakin punasipulia ja inkivääriä, koska kävin niitä eilen kyliltä ostamassa. Jos jotakuta kiinnostaa, ottakaa luottamuksella yhteyttä Saarelan pääkokkiin Hilppaan.
Hienot ja rauhalliset näkymät sienimestoilta on aamuisin...
...miettii Peppe aamu-urakan puolivälin tauolla.
Hattufriikisi hyvää vauhtia muotoutuva Peppe on taas ottanut uuden päähineen käyttöön. Se on isä-Erkin peruja. Hatun lippa ei tykännyt pesukonekäsittelystä. Sen pahvinen vahvike meni aivan pehmeäsi ja mutkille. Ei haittaa, ei Peppen imago siitä kärsi. On enää niukasti asioita, mitkä Peppen imagoa vahingoittavat. Peli on menetetty.
Minä lähden tästä grillaamaan. Valkosipuli-yrttiperunanyytit à la Anna, kesäkurpitsaa à la ylälava, ja kaslerpihvejä à la Avokas. Noissa menee tovi, koska eivät kaikki mahdu yht'aikaa grilliin, ja kypysymisaikakin on vaihteleva.
Tuo kasler on edullista ruokaa. Ostettiin Hollolan K-Supermarketista vajaan kahden kilon pala, kilohinta alle viisi euroa. Hilppa leikkasi palan pihveiksi, ne tällättiin pakkaseen. Kun Tiilikaiset olivat täällä, grillasin kahdeksan pihviä, nyt neljä, ja vielä jäi ainakin kerraksi meille. Ken lihaa ei karta, niin edullista on.
Nyt on pakkoryhtyä toimiin. Hommaan kulahtaa kaik' valmisteluineen tunnin verran. Eiku perperiä niskaan, kesäkeittiöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti