POSTIKORTTI

 Kesä jatkuu, ainakin pari päivää vielä. Erikoinen loppukesä. En ole yli viikkoon käynyt sienessä! Elokuussa! Kieltokin on yhä voimassa, paitsi päivittäiseen tarpeeseen poimimisen kohdalla. En ole kuitenkaan mennyt edes katsomaan. Ei ole satanut yli viikkoon, joten tuskin edes olisi paljon mitä kerätä. 

  Silloin, kun sieniä oli, ja kielto oli päällä, eli elokuun akupäivinä, kävin uhmakkaasti reissun vanhoilla sienimestoilla. No tulihan noita. Eiku soittamaan metsän keskeltä ystävälleni taiteilija Paul Meinanderille. Tiedän, että Paul ja kumppaninsa Pirjo, tuttavallisemmin frau Müller, ovat vilpittömiä sienten ystäviä. Sain yhteyden, ja Paul ilmoitti kysymykseeni "onko sienennälkä?" "toki on!" Siis sovimme, että he tulevat Mikkelin torille sovittuna aikana noutamaan lähetyksen. Pystyin kevein mielin kotiutumaan sienihivakoiden kera.

  Parin päivän kuluttua, viikottaisen kauppareissun yhteydessä, sitten torilla tavattiin. Paul, taiteilija kun on, oli taiteillut kiitoskortin. 

  Kortissa heidän kissansa Major Tom ihailee kanttarellisatoa. Lukaisimme kortin, kiitimme, laitoin laukkuuni. Saaressa ripustin sen nuppineulalla seinälle. Myöhemmin, päivänä muutamana, otin kortin, tarkempaan syyniin. Vasta silloin tajusin, että Paul oli ollut mahdollisimman virallinen. Oli postimerkki (25 p), oli leima (lähetetty Otavasta 4.7 1965). Ketä postimerkki esittää? Urkki se ei ole, kai? Jykeväleukainen merkittävä vaikuttaja kuitenkin, oletan. Joko Paul on selvänäkijä, tai sitten on tapahtunut tahallinen tai tahaton erhe leiman päivämäärässä. 4. elokuuta sovimme tapaamisen, 6. elokuuta tapahtui sienten ja kortin vaihto Minnan torikahvilassa. Tarkemmin katsoen kortin tekstissä lukee 6. 8.  Näinköhän Paula on leiman rustannut mielessään mahdollinen filateelinen arvonnousu?

  Erityisen otettu olen osoitteesta. Herrasväki kuuluu ajan (1965) henkeen, Kesäparatiisi No. 1 tähän päivään. Meille tämä paikka on Kesäparatiisi No. 1! Paul lieneen sen verran jaksanut blogejani lukea, että asia on hänelle valjennut.

  Syy siihen, että kirjoitan näin ap., löytyy siitä, että ip. meille saapuu vieraita, ja en ole viitsinyt mihinkään erityiseen hommaan ryhtyä. Kohta pitää kaivaa potut valmiiksi, otaa kesäkeittiön pressuovi pois, ehkä hieman siistiä paikkoja siellä. Samoin täytyy kantaa tuolit pihan pöydän ääreen. Ilma on sen kaltainen, että ulkona syödään. Siinä mielessä hyvään rakoon sattuu tämä vierailu, joka on siirtynyt, kuten yleensä, näin kesän lopulle. Niin se menee; alkukesästä on puuhaa vaikka kuinka, heinäkuussa ovat Tiilikaiset yleensä täällä aika paljon. Kuin luonnostaan on sopiva hetki rentoutua hyvässä seurassa vasta loppukesästä, tai alkusyksystä. Sama juttu lienee vierailijoilla. 

  No niin, perunapelto kutsuu. Raportia tulevasta joskus tulevaisuudessa. Vielä aamuinen kuva rannalta.