Usmuutin siis veneellä vanhoille rouskumaille. Aluksi löysin vain pari haaparouskua, mutta kanttarellejä oli. Ja kohta torvisieniä. Enhän minä saanut niistä ohi kuljettua. Keräämättä, tarkoitan. Kun olin sen verran noita herkkuja poiminut, että ei enää menisi läpi "ihan vaan syötäväksi keräsin", otin puhelun. Sienille löytyi osoite. Torstaina ne saavat sijaiskodin. Tiedän, että niitä kohdellaan hellävaroen ja arvokkaasti.
Itse asiassa löysin lopulta jonkin verran rouskuja myös. Eli pystyin kevein mielin ja ilman luimuilua palaamaan Saarelaan; ruoskuja malliksi, muille uusi osoite.
Puoli säilöntä-ämpärillistä on nyt suolassa. Toinen rouskuireissu viikonloppuna, niin sekin tarve tulee täyteyksi.
Sillä aikaa kun rymysin metsässä, oli Hilppa leiponut viinimarjapiirakan ja toisen pohjan. Siitä toisesta hän loihti illalla pinaatti-basilika-sipuli-tatti-orakas-motzraellapiirakan. Mozaerella ja jauhot olivat tuontitavaraa, muu omista kasvatuksista ja metsästä. Maistui. Niin kuin maistui viinimarjapiirakkakin. Viinimarjat olivat omasta puskasta myös. Vaikka joku vuosi sitten istuttamamme pari pensasta eivät ole satoa juuri tehneet, niin piha-aitan takana äityi yksi villipensas, eli aikanaan linnunpaskan kautta alkunsa saanut, tekemään marjoja. Ei hirveästi, mutta piirakkaan kevyesti, ja ylikin jäi.
Huomenna ei ole välipäivä. Lähdetään Piskolaan keräämään puutarhavadelmia ja viinimarjoja. Loppukesä on sellaista hyysäämistä. Mutta talvelle se palkitsee. Ongelmana on nyt, että oma pakkasemme on nuijalla lyöty. Onneksi Taina lupasi, että voimme marjat laittaa heillä pakastimeen. Kun seuraavan kerran mennään kotiin, viedään kaikki, niin täältä kuin sieltäkin, Hollolaan.
Torstaina ei ole välipäivä myöskään. Mennään Mikkeliin. Viikon eväät, vähän muutakin, on listalla. Ja sienet uuteen osoitteeseen.
Luultavasti mennään taas kimpassa Hanelin kanssa. Ekologista ja ekonomista. Mutta se selviää tarkemmin huomenna, kun Piskolansaareen mennään.
Saattaa olla, että tilaamamme huussi ei tällä viikolla saavu. Jos, ja kun, ei saavu, pitää kehitellä loppuviikoksi, viikonlopuksi, sekä varmaankin alkuviikoksi jotakin hommaa. Onneksi on pari juttua säästössä. Nimittäin maalaamista ja vesomista. Tai sitten menen metsään. Ei, en mene metsään! Tai menen metsään etsimään lisää rouskuja. Mutta en tuo kanttarellejä! Tai tuon? Vaikea paikka. Kyseessä on kuitenkin neljänkymmenenkuuden vuoden liitto.
En ottanut tänään yhtäkään kuvaa sienistä. Enkä piirakoista. Siksi laitan elokuista väriä pihalta: Vihreää täydennettynä sinisellä, punaisella ja keltaisella.
Sekä viimeöinen kuu kuseskelijan silmin puhelimen kameran välittämänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti