Aamulla oli lähtö marjankeruuseen Piskolaan edessä. Etsin käsiini isä-Erkille muinoin tekemäni katajaisen kävelykepin, lyhensin sitä hieman. Sen kera oli parempi kulkea, sillä oikeaan jalkaan varaaminen oli huteraa. Otin toisen satsin kipulääkettä ennen lähtöä.
Piskolassa Hilppa meni vattupenkkien väliin, minä viinimarjapuskan juureen. Keräsin ensi jakkaralla istuen, mutta pian huomasin seisovani normaalisti marjoja riipien. Kummasti joko lääke, tai liikkuminen, tai molemmat, vaikuttivat: polvi ei tuntunut juuri lainkaan kipeältä. Sen sijaan kipu oli noussut lonkkaan. Ei tuskallisena, mutta selvästi jomottavana.
Ilman suuria ongelmia saatiin marjat kerättyä. Vielä rannalla, Tainan ja Hanelin talolla, kerättin pari litraa marjatuomipihlajan eli saskatoonin marjoja. Tuo habitukseltaan pensasmustikkaa muistuttava marja on oikeaa superfoodia. Taidamme istuttaa tännekin sellaisen kasvamaan. Muutaman vuoden kuluttua saadaan ehkä omaa satoa.
Illalla napsin taas tulehduskipulääkettä. Säryn puolesta sain nukkua rauhassa, mutta kipeä on polvi, lonkka myös. Ei niin kipeä, kuin eilen, mutta kuitenkin.
Ajattelin ottaa muutaman päivän kuurin troppia. Jos ei auta, niin pitää vissiin aika lääkärille varata. Ilman googletusta tai isoa itsediagnoosia ajattelen, että nivelrikko jyllää. Minulla on vasemmassa lonkassa todettu alkava nivelrikko pari vuotta sitten. Se vaikuttaa siten, että varsinkin saappaat jalassa kävely aiheuttaa vasemman jalan puutumista ja pistelyä, lopulta kipua. Luulen saman vaivan vaivaavan vaivaista toisella puolella kehoa.
Kävelykepin käyttöön en luultavasti ryhdy laajasti. Vaikka melko tyylikästä se olisi. Pitääköhän miettiä uudelleen?
Mikkeliin mennään päivällä. Kävelykepin kanssa vai ilman? Ilman muuta ilman. Vaikka en näe asiaa aivan mustavalkoisena, niin kepin käyttö on liioiteltua.
Hanelin kanssa, Hanelin autolla, mennään. Hän vie nimittäin ajokoira Hilun piikille. Ei sille viimeiselle, älkää pelästykö. Ihan normaali rokotus on kyseessä.
12:45 on Hanelilla ja koiralla aika operaatioon varattuna. Me olemme sopineet sienten juhlallisen luovutuksen ilman isoja seremonioita tapahtuvaksi 12:30 Minnan torikahvilassa. Siellä sienten uusien haltijoiden kera kahvit hörpitään, kuulumisia vaihdetaan.
Kun Haneli on koiran kanssa valmis, mennään Lidliin, takaisin Anttolaan.
Ilmat lämpenevät kohti viikonloppua. Pitää kai nautia kesästä, kun en kovin hurjasti tohdi jalkaa rasittaa. Joitakin verkkoja lasketaan naapurin Hannun kanssa. Ahventa lähinnä haetaan. Ehkä muikkuverkot myös? Ainakin huomenna, jos ei Ahti ahvenia anna.
Koronan toinen aalto lähestyy, on jo ovenraossa. Ihmisten tulisi muistaa se. Mediaa kun seuraa, saa sellaisen kuvan, että ihmiskunnan lyhyt muisti ei ole ainakaan venynyt. Ulkomailla lomaillaan, isoissa porukoissa hillutaan, turvavälit unohdetaan. Mikäs minä olen asiasta paasaamaan, mutta kannattasi ehkä yrittää toimia siten, että yleinen maskipakko ja laajat rajoitukset pysyisivät vain uhkakuvina, tuumii kävelykeppigubbe Peppe. Värikuva paljastaa, että asukokonaisuus ei värien puolesta ole kovinkaan onnistunut. Mustavalkoinen on hyvä yhdistelmä, monessa mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti