Kesä jatkuu lämpimänä. Sopii se minulle, en ole vielä kesään kypsynyt, niin syysihminen kuin olenkin. Tomaatit saattavat ainakin jossain määrin ehtiä kypsymään, kuten minäkin, jos hellettä tarpeeksi kauan kestää. Ei liene pelkoa? Joka tapauksessa kypsyvät muikut savupöntössä. Ne toki kypsyisivät viileälläkin kelillä.
Eilen laskettiin naapurin kanssa verkkoja; hän pari harvaa, minä pari muikuille. Hannun harvoissa oli yksi siika, minun muikkuverkoissani tuollaiset 150 mujetta. Siis Voke, jos tään luet: ÄLÄ TUO MUIKKUJA!
Hannilat ottivat muikuista vain kerta-annoksen, koska lähtevät huomenna käymään kotonaan. Naapurisaaren Juha oli paikalla, hänelle vein yhden miehen yhden kerran paistmuikut (20 kpl, Juha on iso mies). Hilppa paistoi meille lounaaksi sopivan määrän, loput savustin. Onneksi ei ollut enempää. Mietin jo, että pitääköhän kysäistä Hanelilta, että onko muikunnälkä? Olisi se ollut suorastaan pyhäinhäväistys: Minä viemässä Hanelille muikkuja!
Perjantaina meille tulee vieraiksi tuttuja. Jokakesäinen tapaaminen on traditio, ollut käytäntönä jo vuodesta 2019! Niin tuttuja kuin ovatkin, oli muutaman vuosikymmenen tauko säännöllisissä tapaamisissa. Toivottavasti kaikki jumalat ovat armollisia, jotta uudelleen alkanut lähempi ystävyys, sekä kesäiset illanistujaiset, jatkuvat vielä kauan.
Koska meille tulee perjantaina tuttuja vieraita, lähdemme huomenna Mikkeliin. Vierailupäivää ei oltu löyty lukkoon, kun maanantaina saareen tultiin, joten varautuminen jäi tekemättä. Ei kai isoja hankintoja tarvita? Jotain grillattavaa, viiniä Alkosta, ehkäpä konjakkia kahvin kera. Ja muutamia betonilaattoja uuden huussin polulle aseteltavaksi. Sen huussin, jonka aloitushirret ovat hänessään. Eilen kyllä sain mailin, missä kerrottiin, että valmistaja lähettää uudet tilalle, mutta aikataulusta ei ollut tietoa. Tarkennukseksi mainitsen, että nuo betonilaatat eivät mitenkään liity tuttujen vieraiden visiittiin. Ei ole aikomustakaan laittaa heitä polkua kiveämään.
Loppukesän tunnelmia on ilmassa. Illalla, yöllä, aamulla, on niin hiljaista, että korviin koskee. Eikä paljon äänet häiritse päivälläkään. Muutama vene saattaa ohi usmuuttaa. Lokit sentään aina hullaantuvat, kun verkoilta tullaan. Mistä ne osaavatkin ilmestyä oikeaan aikaan. Perkeet olen niille perkeleille yleensä syöttänyt. Ja joskus lahnanlaput, tänään pari kiiskeä. Melkein veikan voin lyödä siitä, että ainakin yksi lokki on aamulla laiturilla päivystämässä.
Paistmuikut juuri kaivettujen siiklien kanssa on mahassa. Montas söit? Yksitoista söin. Sopivasti, mutta ei ylen. Nyt jaksaa kirjoittaa. Tai on jaksanut. Asiat alkavat olla siinä. Loppu on muutamaa kuvaa vaille.
Tässä villi viimarjapuska aitan takana. Ei ole iso, mutta marjat ovat ainakin kypsiä. Kumma, ettei ole linnuille kelvannut. Kuitenkin ovat pihalta kuusaman marjat napsineet pois tiehensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti