Kampurajalka, pahapolvi, kipulonkka
lähti aamulla metsään.
Raajarikko, nivelrikko, feikkilyyrikko
luvan kera lähti
Säilöntä-ämpäri rouskuille näet huusi täydennystä. Usmuutin vanhoille, tutuille, yleensä takuuvarmoille paikoille. Kuumaa oli ilma jo aamusta. Mieli seesteisenä tallustelin rannan läheisyydessä kuusikon keskellä. Sydän verta itkien, sielu armoa huutaen kävelin välillä läpi kanttarellilämpäreen, joskus pientä torvisieniesiintymää sivusin, muutaman tatin, jokusen orakkaan ohi reittini kulki. Sääntöä oli noudatettava.
Olin yhdeksältä takaisin omassa rannassa. Kun tavaraa on, ei kauaa nokka tohise korillisessa. Ja välillä ehtii äimistellä ympäristöä, ottaa vaikka kuvia.
En muista, koska olisin saanut talven sienet kerättyä ilman hirvikärpästen seuraa. Pari satunnaista havaintoa tälle kesälle minulla on, mutta ei puhettakaan mistään haitasta. Hyvä se. Ei hirvikärpänen ihan mukavimmasta päästä luomakuntaamme ole.
Kesäkurpitsalasagnea syötiin päivällä. Sehän on lasagne, missä pastan sijaan on kesäkurpitsaa. Ettei liian terveelliseksi mene, mukana jauhelihaa ja reilusti juustoa.
Iltapäivällä alkoi sieninienkäsittelylaitos toimia. Olin rouskut heti tultuani tietysti putsannut ja laittanut likoon. En kaikkeani, mutta sienet. Eikä tosiaan tänä kesänä tarvitse kenenkään panna kaikkeaan likoon sienien vuoksi. Riittää, kun menee metsään.
Hilppa pääsienijalostajana ryöpäytti rouskut...
...kahden kattilan taktiikalla.
Illalla laitetaan muutama verkko veteen. Ahventa, siikaa. Jos tulee sen verran, että meille ja naapureille on muutama molemmille, savusta vaihteeksi. Oli kumpaa hyvänsä, tai molempia.
Huomenna on hellepäivä taas. Jotain ukkospuuskia sääprofeetat ovat kai manailleet? Melko tarkkaan ovat ukkoset Arvokkaan saaren kiertäneet. Ei olisi väliksi nytkään aivan niskaan tulla. Täytyy aamulla tutkia ennusteita. Olisi hyvä päivä vähän veneillä, mutta ei ukkosuhan alla ole hyvä lähteä.
Ensi viikko onkin sitten kot'väen mieleistä keliä: ei sada, lämpötila parikymmenttä tai vähän alle. Saisi huussipaketti tulla.
Hilppa huuteli äsken, että tuu kattomaan, mikä otus on aitan seinässä oven vieressä. Minä katsomaan. No, lepakko se siellä vietti siestaa.
Aika outo oleskelupaikka tällä yksilöllä. Vaikka varjossa oli, niin luulisi kuuma olevan. Loppukesän iltoina lepakoita joskus näkee suimailevan pihan yllä. Varmaan asustavat talon vintillä. Ei noista ole vaivaa ollut. Asukoot rauhassa. Olen näet melko saletti, että täkäläisellä klaanilla ei ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa.
Loppujen lopuksi sanamuunnos, mikä mieleeni tuli aamun sienimetsässä, kun kuulin jonkin mökin rannalla venettä startattavan ilman tarkoituksenmukaista tulosta.
Mitä tuumaa veneilijä, kun kone piiputtaa? "Tuskaa paatista, paskaa tuutista!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti