Eilen tehtiin Sammy Babitzinit: oltiin Mikkelissä. Hilppa kierteli Urpolan koulua parin kaverinsa kanssa, minä kulutin aikaa torilla. Yllättävän paljon oli ihmisiä liikkeellä; autoja kadunvarret pullollaan, torilla kuhinaa. Hetken äimisteltyäni tajusin, että oli perjantai, iltapäivä. Yleensä kaupungissa käydään puolen viikon maissa ja heti aamusta.
Tänään jatkui huussihomma maalauksella. Minä vetelin ulkopuolia...
Mikäli teistä näyttää, että huussi on kenossa pohjoiseen, niin ei se mitään. Minustakin näyttää, kun kuvaa katselen. Voin kuitenkin vakuuttaa, että puhelin on ollut kuvaajalla vinksallaan. Noin paljon vinoon en sentään tekisi, vaikka tällä tontilla ei juuri suoraa kohtaa löydy, ei mistään rakennuksesta.
Nyt on kahteen kertaan värit vedetty. Huomenna lattia, vuorilaudat ja nurkanpäät. Lattia varmasti, muut säävarauksella. Alkuviikosta pääsee sitten pöntön siirtämään uuteen osoitteeseen.
Joku saattaa ihmetellä, miksei räystäslautoja ole laitettu? No siksei, että huomenna maalaan ne irrallaan, kun avaan oikeanvärisen purkin. Eikä kattokaan ole valmis, aluskate vasta. Se johtuu siitä, että vasta pöntön asennuksen jälkeen teen reiän tuuletusputkelle, laitan sen paikoilleen. Sitten kate ja putken juuren tiivistys.
Meidän sosiaalinen elämämme alkaa hakea vertaistaan. Tänään mennään Voken ja Urkin kanssa käymään Poijussa. Voke soitteli, kysyi mukaan. Poiju on kuulemma viimeistä iltaa auki tälle kesälle. No mennään. Vois syödä vaikka hampurilaiset. Ilotulituskin kuuluu olevan. Tai no, kuuluu ainakin, jos sitä jää katselemaan, tuskin Avokkaaseen saakka kuitenkaan. Näinköhän ne alkaa Poijussa sinuttelemaan? Johan tää on toinen kerta; käytiin kesällä Tainan ja Hanelin kanssa pikaisilla.
Ilmat ovat nyt Peppen mieleisiä. Ei ole liian kuumaa, hyvä puuhailla. Ja mitä parhaimpia kelejä maalaukseen. Huomenna on kai sateenuhka olemassa, mutta ensi viikko pitäisi sitten olla tällaista, eli vähän alle 20 astetta, puolipilvistä. Kelpaa puolukkaan lähteä. Olettaen, että huussirojekti saa onnellisen päätöksen. Ja miksei saisi? Ainakin sellaista saatte lukea. Totuus on joskus muuta kuin sanotaan. Vikaiskaapa uutisia. Puolet ihmistä puhuu sontaa, loput vähintään tiirailee omanväristen lasien takaa. Vaikka uskallan minä sen kertoa, jos persilleen menee. Mutta mikä menisi? En sentään ylösalaisin tynnyriä asenna? Tuumi maalari-Peppe huilatessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti