Huonoja päiviä tulee kohdalle joskus. Se on väistämätön tosiasia. Eilen oli yksi sellaisista. Ihan mukavasti päivä alkoi. Aamulla lähdettiin Mikkeliin, haettiin peräkärry Hanelilta mukaan. Mikkelissä tehtiin tarvittavat hankinnat, käytiin mm. Lasi-Sarangilta kuistin ikkunat hakemessa. Siellä kävi niin, että lasit eivät olleet valmiina, vaikka asiasta maanantaina puhelimessa sovittiin. Oli unohtunut, siirto pienestä taskuvihosta isoon tilausten vihkoon. Ei se päivästä huonoa tehnyt. Viidessä minuutissa lasit oli leikattu ja nostettu kärryyn.
Päivä huononi oleellisesti, kun päästiin Maljalantielle. Se on saatanallisessa kunnossa. Ei ole koko kesänä lanattu. Ei ole vissiin voinut, kun ei ole satanut. On kyllä sellaista "nimismiehen kiharaa", että en ole ennen kohdannut! Vaikka ajoin hiljaa, kävi huonosti. Olivat lasit paskana, kun Potinlahdessa kuomun avasin. Vaikka superlonpatjojen päällä lasit makasivat. Olivat päässeet kiinnityksistään liikkumaan, ja ujuttautuneet eteenpäin. Koska patjat eivät olleen kärryn pituisia, niin lasit olivat lopulta olivat yltäneet suojaamattomalle alueelle ja rikkoutuneet.
Oma vika. Ei olisi pitänyt lainkaan lähteä soratietä yrittämään, vaan tuoda lasit veneellä Anttolasta. Hyvä jälkeenpäin näin todeta. Mitäs se Konstan pylkkerö sanoikaan jälkiviisudesta?!
Kyllähän se otti pattiin. Hermoja kokeili. Johti siihen, että meille meinasi Hilpan kanssa tulla verbaalista kädenvääntöä. Tai tulikin, jos rehellisiä ollaan.
108:n euron tappio häverikistä koitui, plus päälle uusien noutamisesta muodostuvat kustannukset. Ja hermojen rassaus. Ja aivokapasiteetin kulutus, kun pohdin, mitä jatkossa teen.
Pohdinnan tulos on seuraava: Tilasin uudet lasit, maanantaina haetaan ne Hanelin kanssa, kun hänellä on muutakin asiaa Mikkeliin.
Pleksiä mietiskelin myös, mutta huono puoli on, että on herkkä naarmuuntumaan pyyhittäessä. Ei ole kivaa, jos kuistilta täytyy katsella sumeaa maisemaa. Kalliimpikin pleksi on, tuplasti. Ei hinta olisi ollut este, mutta tuo naarmuuntumisalttius oli. Kyllä naarmuutumatonta pleksiäkin olisi kai saatavissa, mutta sen hinta menee jo yli budjetin. Jopa yli budjetin, mitä ei edes ole laadittu. Samoin sellaisen tavaran saatavuuskin on hankalampaa ja vie aikaa. Niin pysytellään 5:n millin lasissa. Nyt ne tuon sitten veneellä kyliltä. Jos maanantaina on älytön tuuli, jätän lauttauksen tyynempiin päiviin.
Eilen päätin, että teen kuistin oven itse. Se tuntuu parhaalta ratkaisulta, edullisimmalta myös. Niinpä usmuutin aamulla sahalle. Ostin paneelia ja 25 X 50 soiroa ovea varten, sekä 19 X 145 ja 19 X 95 höylälautaa pilarien ympärille ja listojen tekemistä varten.
Kun puutavara oli sateensuojassa, ryhdyin hommiin. Ei ollut paras päivä taaskaan. Oven askartelu vinoon ja yläpäästään eri levyiseen kuin alapäästään olevaan aukkoon, joka pitää ristimitta vitsinä, raavitutti päänahkaa. Aikansa kun nuhjailin, niin jotakin tuli näkyvää. Kai siihen jokinlaisen sateensuojan saan tehtyä. Soveltaa vain pitää, mittaeroja puolittaa, hieman hämätä, konstia käyttää. Kehotan kuitenkin mahdollisesti paikalla loppukesästä käyviä pidättäytymään kommenteista.
Siihen se pitäisi ovi sovittaa.
Ovi, joka on jo hahmollaan, eli paneeleita vailla. Kehikko piti tehdä aukkoon sopivaksi välillä mallaten. Kyllä se siihen jotenkin passaa.
Vähän meinasi tänäänkin meidän pienperheessä äänet kohota, kun suunnittelin uusien lasien tietä saareen. Nyt on jo seesteisempää. Saunottu on, Hilppa duunaa pitsaa. Minä kirjoittelen. Emmerdalea odotellaan.
Sekin on tehnyt näistä parista päivästä huonoa, että ei sada, vaikka asiaa ammattiennustajat vettä lupaavat. Eilen tuli kokonaista 7 milliä, eli ei mitään. Tänään pariin otteeseen ripotti muutaman pisaran. Pahimoilleen, jotta piti sirkkelit käydä peittämässä. Olen heittänyt toivoni sienien suhteen. Tai voi niitä jostain löytyä. Sadetta on tullut aika lähelläkin paljon enemmän kuin täällä. Mikä tietysti ei ole välttämättä kovin paljon. Täytyy ehkä mennä metsää edemmäs sieneen (uusi etelä-luoterilainen sananlasku).
Huomenna mennään Kihuille: Mennään autolla, vaikka tenhotin aiemmassa blogissani, että veneellä mennään, jos ei sada, autolla ei mennä missään olosuhteissa. Ei pitäisi tenhottaa! Nyt mennään autolla siksi, että palautetaan Hanelin kärry. Se on ensimmäinen kerta, kun reinkarnaation kokeneeseen Kihu-tapahtumaan mennään autolla. Ja viimeinen. Ehkä.
Pitsa alkaa tuoksua, kello lähestyy kuutta, kirjoitus syöksähtää bittiavaruuteen ilma isompia oikolukuja.
Paitsi että laitan kuvan suojatusta työasemasta, sillä se on aika taiteellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti