keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

KORONAKISAT, ISOMMAT KUIN NUORUUDESSA

  Kisat Tokiossa ovat hyvässä vauhdissa. Ja korona myös. Ei urheilijoissa, tai ylipäätään maiden joukkueisiin kuuluvissa, ole kovin laajasti koronaa ilmennyt. Tokion positiiviset tartunnat taitavat kuitenkin olla ennätyslukemissa. 

  Ei ole minua vielä olympiahuuma tavoittanut. Netistä katson aamuin illoin, mitä kisoissa on tapahtunut. Ehkä, kun yleisurheilu alkaa, tulee tv myös avattua?

  Pienempiä koronakisoja pidettiin poikain kera 1970-luvun alussa. Yleensä areena sijaitsi Mikkelissä, Laajalammen alueella, Ruohusen omakotitalossa, osoitteessa Pannut. 1. Joskus joku pienimuotoinen myös meillä Anttolassa. Ne olivat kisoja, missä doping oli sallittua. Erityisesti valko- ja punaviini, sekä Champion olivat suosittuja. Punaisista Rioja Tinto ja Egri Bikavér löysivät tiensä kerkeästi kisapaikalle, valkoisista Magyar sekä Feteasca olivat hyvin edustettuina. Joskus saattoi pelilaudalla olla läikähtäyttä viiniä niin, että lyöjän oli arssinoitava vesiliirron vaikutusta suoritukseen. Niissä kisoissa ei kukaan saanut tartuntaa. Jälkitautikin usein ehkäistiin vanhalla konstilla. Ne olivat erilaiset koronakisat. Mutta onhan vettä virrannut Urpolanjoessa näiden kisojen välillä melkoinen määrä.

  Tänään on vielä hellelukemia mittarissa. Illalla pitäisi alkaa sade, ainakin pieni ripotus. Lämpötila painuu lähelle kahtakymmentä, pysyttelee niissä lukemissa jatkossa. Vettä tulee monen päivänä peräkkäin, joskaan ei mitään kaatosateita. Mikäli ennusteisiin on uskominen. Toivo on luottamusta suurempi, pakko sanoa. 

  Huomenna ajetaan Mikkeliin. Viikon eväät pitää ostaa, käydä kuistin lasit Lasi-Sarangilta. Jotain pientä on rautakaupastakin haettava. Hanelin kärry poiketaan mennessä ottamassa perään. 

  Kun lasit ovat paikoillaan, on väliseinä pian tehty. Runko on jo ruuvattu sijoilleen, ja paneelit on sahattu mittaansa. Liukuoven olen tehnyt valmiiksi, maalausta myöten. Sitä aamulla kokeilin paikalleen. Taitaa tekeleestä tulla toimiva. 

  Lauantaina on Anttolassa Kihut. Sinne tulee kai mentyä. Paitsi jos vettä pieksää. Vilkaisempa taas ennustetta. No hitto! Se on tunnissa muuttunut aika tavalla. Nyt ovat pienet pylväät lauantain kohdalla kasvaneet pitkiksi tolpiksi! Luottamus ennusteisiin ei tästä lisääntynyt, mutta toivo sateesta elää voimakkaammin. 
  Ei me sateessa lähdetä veneellä kylille. Eikä autolla ilmalla millään. Jos jää Kihut kokematta, jääköön. Kerkeen minä Kontisen Tommia, Tiusasen Joppea ja Pirskasen Seppoa näkemään joskus muulloinkin. Noita vanhoja tuttuja on yleensä Kihuilla tullut jututettua.
  Vähiin muuten alkavat tutut kylällä huveta. Vanha kaarti rupeaa olemaan mullissa, suuri osa oman ikäisistä tai vähän nuoremmista on muuttanut pois seudulta. Kihut on se paikka, missä tuttuja nuoruudesta on paras mahdollisuus bongata.    

  Jatketaan juttua tutuista nuoruudessa. Viides elokuuta tulevat odotetut vieraat käymään. Kaimaani Koistinen vaimoineen. Kaimaa olen sitten 1970-luvun pari kertaa pikaisesti tavannut. 
  Nyt poristaan asioista tarkemmin. Ei ole Pertti Johannes Saarelassa käynyt liki viiteenkymmeneen vuoteen. Ovat paikat vähän noista ajoista muuttuneet. Muistoja kaimalla täältä on kyllä kosolti. Voipi olla muistamattomuuksiakin. Niitä tullaan luultavasti käsittelemään kahvikupposten ääressä. Molempia. Jos edes toinen meistä muistaa. 

  Perjantaina, kuudes päivä, lähdetään kohti Hollolaa. Sillä reissulla ollaan ainakin sunnuntaihin. Ehkä putkeen aina keskiviikkoon asti, sillä silloin, 11. 8., Hilpalla on silmälääkärille aika. Pariksi päiväksi tullaan välillä saareen, mikäli on niin kuivaa, että kastelua tarvitaan, muuten ollaan peräti viisi päivää ihmisten ilmoilla. Siinähän ehtii juuri jet lagista toipua, tulla tänne uusi toipuminen aloittamaan. 

  12. elokuuta alkaa meillä sitten se loma, eli kalenteri on typötyhjä. Joitain tapahtumia toki on jo tiedossa, ainakin odotettavissa, mutta päivämäärät ovat vielä auki. 

  Kuriositeettina kerron vielä, että äsken syötiin oman maan pottuja ja kanttarelli-pekoni-soossia. Sienet olivat viime kesältä, pakkasesta. Hyviä olivat kuitenkin. Näinköhän saa suu maistaa tämän kesän sientä?

  Loppukuvaksi, kun en muuta keksi, kuutamoyön näkymä jokusen päivän takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti