Ulkona 37, vesi 30, sisällä 23, saunassa 80. Siinä maksimilämpötiloja tältä päivältä. Valittaa ei pidä. Aamupäivällä pientä puuhailua ulkona. Vedessä. Keskipäivällä sisätiloissa. Iltapäivällä vedessä ja sisätiloissa. Illemmalla saunassa ja vedessä. Alkuillasta paarmansyöttinä kastelemassa mitä miehen pitää kastella, eli kasvimaita, kasvulavoja ja nurmikkoa. Valittaa ei pidä, vaikka välillä tuntuu, että siniset ajatukset ovat hakusessa, kun pääkin on lämmöstä pehmeänä. Joo, eivät ole ajatukset sinisiä. Konsta Pylkkäsen mukaan sellaiset ovat kuin pontikka ruskeassa lasipullossa, jossa on konjakkipullon korkki. Ajatukset tuppaavat olemaan vihreitä kuin homehtunut lehmän rieska, tai mädäntynyt hauki rantakivikossa. Ja juuri kun tätä kirjoitan, hihkaisi Hilppa, että vettä sataa! Niin sataa, ja ukkonen jyrähti. Eli pieni kuuro sentään saadaan. Tekee hyvää juuri kastelluille paikoille.
"Ensi viikolla viilenee, satelee myös", sanovat metereologit. Minen usko velhoihin! Huomenna mennään Mikkeliin, ja ostetaan sadettaja. Ostetaan tietysti muutakin, mutta ennen kaikkea sadettaja. Käsittämättömästä syystä sellaista ei ole taloudessa ollut. Letkulla olen kastellut. Tänä kesänä myös a-tikkaisiin virittämälläni kastelupistoolilla, varsinkin perunamaata. Hyvin sekin toimii, varsinkin juuri perunamaalla.
Perunamaasta on luontevaa livahtaa kertomaan perunasta. Hitaasti kasvavat meidän siiklit ja annabellat. Tänään tein koekaivauksen nro. 2. Nyt alkaa olla sen verran kokoa, että lopetetaan ostoperunan hankinta vähäksi aikaa.
Kukkapenkkejä ei olla juuri kasteltu. Siitä saa vain ikuisen reisan, jos niille alkaa vettä tarjoamaan. Ruusut ovat jo ohi muutenkin, ja liljat. Ihmeesti jaksavat monet kukintaansa aloittavat sinnitellä, kuten ukonhattu ja leimukukka.
Muuten, se sade kesti kokonaista 3 minuuttia ja 47 sekuntia, ukkonen jyrähti kerran. Luonto ei vaivaudu edes harkitsemaan kiitospuhetta.
Krassit, joita on ruukuissa, on Hilppa tietysti kastellut. Ne ovat puskeneet vartta ja lehteä yltiöpäisesti, ja alkavat lopultakin kukkiaan näyttää.
Jotain hyötyä helteestä ja viilennetyssä sisäilmassa viihtymisestä on koitunut. Olen lukenut. On lukeminen jäänyt kesän aikaan tosi vähälle. On muuta puuhaa ollut + perhe Tiilikainen luonamme + jalkapallokisat päälle. Hain tiistaina, kun kävimme piikillä, kirjastosta jo aikaa sitten varaamani Håkan Nesserin uutuuden
Koston jumalatar. Sen tosiaan varasin jo silloin, kun se oli vasta juuri tilattu, eli ainakin puoli vuotta sitten. Olin varaussijalla 6. Liekö korona viivästyttänyt asoita, sillä vasta pari viikkoa sitten sain ilmoituksen, että kirja on noudettavissa. Sekin onni oli matkassa, että kesäloma-aikana varauksia säilytetään normaalin viikon sijasta kuukausi. Siis ei mennyt kirja uudelleen varattavaksi ja sakoille, sillä vartavasten en oli liki neljääsataa kilsaa ajellut kirjan vuoksi, vaikka se sen väärti tietysti olisi ollut.
Olen hieman yritellyt lukea pitkin kesää, mutta ei oikein ole tuulta alleen ottanut. Vaan kun sain Nesserin eteeni, niin johan alkoi maistumaan. Mikäli minulta kysytään, niin hänen teoksensa, vaikka ne rikoskirjallisuuden genreen lasketaan, ovat paljon muutakin. Jos ette usko, niin lukekaa kokeeksi. Siis ne, jotka eivät pöljyyksissään ole sitä vielä tehneet. Ruosin dekkaristit ovat olleet kauan hyvinkin suosittuja ympäri maapalloa. Ja heitä on paljon. Mutta kyllä yksi on ylitse muiden.
Vielä noista ajatuksista. Minkä värisiä ajatuksia päähän toisi, jos tuota pullolisen joisi? Tietääkseni sitä saa yhä, mutta ei aikoihin tällaisessa pullossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti