Helle jatkuu. Eilen taisi olla kaikkein lämpimin päivä Saarelan pihalla. Varjon puolelle taloa +31, etupuolella +35. Ei vielä Pohjois-Amerikan länsipuolen lukuja, mutta perässä tullaan.
Me lähdettiin päivällä Puumalaan. Siis eilen. Hieman vilpoisampaa vesillä on viilettää. Puumalan satamassa sen sijaan ei. On muuten virkeä mesta, tuo Puumalan satama. Oli taas laiturit täynnä veneitä, satama-alue täynnä ihmisiä. Satamatorilla oli monta kojua kauppaamassa tavaroitaan, joku kitaraäijä esitti elävää musiikkia, perään pari nuorta sirkustemppuja. Kahvia sai jonottaa kymmenen minuuttia, jäätelöä saman verran.
Ei ihme, että heinäkuinen Puumala on niin vilkas: mökkejä on valtavasti, sijainti vilkkaan vesireitin varrella. Ero Anttolan satamaan on valtaisa. No, Anttolan sijainti ei vedä vertoja Puumalalle, noin vesiliikennettä ajatellen. Entäs Mikkeli? Sehän se vasta pussin perällä on. Asian voi lukea vaikka vierasvenesatamien tiedoista:
-Mikkelissä on kymmenkunta vierasvenepaikkaa, niistä suurin osa varattavia
-Puumalassa on 25 poijupaikkaa, 70 aisapaikkaa, ja 30 kylkikiinnityspaikkaa, joista 15 varattavissa
Haapasalon Villen Hatsapuri-koju oli tietysti toimessaan, Ville mukanan häärimässä. Ei ostettu hatsapureja. Viime kesänä ostettiin. Melkoinen kaloripommihan se on. 12 €:n hintainen pommi. Yksi kerta riitti. Villelle onneksi näytti kyllästymättömiä ostajia riittävän.
Tänään päätettiin tehdä viilennysreissu Uimasaloon Karihiekalle. Siellä on pitkä biitsi ja jyrkkiä kallioseinämiä. Laituri veneille on. Katettu tulipaikka ja vessat rannalta myös löytyvät. Ehkä parikymmentä auringonpalvojaa ja vesipetoa biitsillä pötkötteli. Veneitä ei ollut yhtäkään. Paitsi sitten, kun me saavuimme. Kallioden päälle on nimittäin parkkipaikka, eli sinne pääsee autolla.
Täällä olen syntynyt, täällä olen koko ikäni kesiä viettänyt, enkä ollut ikinä käynyt Karihiekassa. Paikassa, joka on linnuntietä n. 10 kilsan etäisyydellä syntymäkodistani, ja n. 6 kilsan päässä Saarelan rannasta! Siitä lienee johtuu käymättömyys, että enemmän on liikkuminen suuntautunut Anttolan tai Puumalan suuntaa. Toki Luonteria on tullut seilailtua, Saukonsalokin kierrettyä lukuisia kertoja, mutta sen verran syrjään Karihiekka jää, että mustana aukkona on pysynyt. Oli siis korkea aika korjata asia.
Venematkaa Karihiekkaan kertyi alle 8 kilometriä, kun ajettiin Petäjäsaaren eteläpuolelta Laivaniemen ympäri Hepovirralle. Virallista reittiä pitkin Luonteria olisi matkaan tullut ehkä kolmen kilometrin pidennys.
Nyt kun mesta on käyty katsomassa, sinne ehkä mennään polskimaan, kun Iiris ja Liisa täällä seuraavan kerran ovat.
Puumalassa en ottanut kuvan kuvaa. Ei kovin kuvaavaa, ainakin, mikäli Hanelilta kysytään. Hän kun ehtimiseen sanoo, että taasko siinä sen kameran kanssa hillut?!! Mutta tässä muutamia kuvia Karihiekalta.
Huomenna on, jos ei muuta, niin ainakin lämmintä. Ilmastodenialistit saavat raapia päätään keksiäkseen uusia selityksiä. Me ei keksitä mitään. Ollaan ulkona aamusta, sisällä ilpin suomassa autuudessa, kun liian raskaaksi käy helle. Eikä valiteta. Minkä nyt vähän marjojen ja sienten puolesta pahaa mieltä pidetään. Voipi jäädä sieniaika elo- syyskuulle. Jos sittenkään löytyy kerättävää näiltä tienoilta.
Nyt Peppe lähtee uimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti