VADELMAVENEILYÄ

  Aamusta lähdettiin vadelmaveneilemään Piskolaan. Anttolan Salen kautta, kuten edellisinäkin vuosina. Se on kiveen hakattua, että kun Tainalta tulee kutsu, eli lupa, puutarhavattuhalmeeseen menoon, niin pakasterasioita ei ole riittävästi. Ihminen on, tunnetusti, eläin, joka ei opi virheistään, vaan toistaa niitä ajastajasta toiseen. No, tuli samalla ostettua bensaa veneeseen. Nyt sitä oli saatavilla. 

   Hanelin rannassa olitiin jo vähän jälkeen kahdeksan. Käppäiltiin suoraan Piskolaan vattupensasrivistölle, sillä koirat eivät olleet pihalla, joten talossa vielä oltiin aamutoimissa. Hilppa hyökkäsi heti keräämään...

  ...minä kävin katsastamassa viinimarjatilanteen. Punaisia oli jonkin verran, mutta vähemmän kuin normaalisti. Mustia ei näkynyt juuri lainkaan. Ei meillä ollut tarkoituskaan viinimarjoja tällä reissulla kerätä, mutta ensi viikolla varmaan joku päivä käyn muutaman litran hakemassa, jos niitä rastailta säästyy.

  Taina sanoi maanantai-iltana soittaessaan, että 8 - 10 litraa sieltä varmaan kypsiä keskiviikkona löytyy. Näppituntuma, kokemus, arvaus? Epäilen keskimmäistä, sillä yhdeksän ja puoli litraa oli kasassa, kun pensaat oli läpikäyty. 

  Puurahavadelma kypsyy näillä keleillä nopeasti. Parin päivän välein täytyy pensaat koluta, sillä muuten ne alkavat kypsemmästä päästä tippua itsekseen. Jos sato kypsyy kauemmin keräämättä, niin poimiminenkin vaikeutuu, sillä marjat irtoavat oksia heilutellessa ja katoavat heinikkoon.

  Lauantaina oli Taina, Hanelin hetkellisellä avustuksella, kerännyt 13 litraa. Helteessä monta tuntia. Ei käy katteeks. Maanantaina uudestaan muistaakseni kymmenisen litraa. Me tänään nuo yhdeksän ja puoli. Meikäläisen valistunut arvaus on, että parin päivän kuluttua on taas 6 - 8 litraan poimittavissa. 

  Suunnilleen kaksi ja puoli tuntia me vatukossa heiluttiin. Ei ollut kuuma, ei paarmoja. Ihanteellinen tapaus. Kuten jo mainitsin, ei käy kateeksi Tainaa, joka oli lauantaina 30:n asteen läkötyksessä ja paarmojen syöttinä monta tuntia.

  Jokavuotiset kesävieraat, sisarukset Irma ja Markku, olivat taas Piskolassa. Markku, armoton ja armoitettu mustikanpoimija, oli muutamia kertoja metsässä käynyt, tuloksena pieniä määriä pieniä mustikoita. Tänään, meidän viettäessä aikaamme vatukossa, lähti Markku taas poimurin ja ämpärin kanssa metsään. Lie ollut tunnin, toista, kun palasi n. 3 litraa mustikkaa mukanaan. Oli nyt löytänyt varjoisalta rinteeltä paikan, mistä sentään hieman marjaa löytyi, ja vielä lähes normaalikokoista. 

  "Eivät vaan ole vielä oikein kypsiä", valisti Markku meitä. Ei tiijä, vaikka hänen kanssaan vielä elokuussa marjaan mentäisiiin.

  Irma keitti kahvit, joten keruu-urakan päälle ne hörppittiin. Saatiin vielä Markulta kyyti rantaa. Vaikka oltais me jotenkuten jaksettu nuo marjat puoli kilsaa kantaakin. 

  Saaressa nyt siis taas ollaan. Syötykin. Hilppa katselee jotain ohjelmaansa Areenelta. Yleensä me katsotaan samoja juttua, mutta on muutamia, joita en kovin innoissani seuraa. Enkä Maikkaria, tai yleensä mainoskanavia. Siis seuraa. Emmerdale tulee yleensä katsottua. Niitähän tulee tällä haavaa kuudesta seitsemään, eli kaksi peräkkäin. Kyllä siihen rupeamaan mahtuvissa mainoskatkoissa on jo kestämistä. Vielä sitä oikean mainoksen jotenkin sietää, mutta kun saa toljottaa jatkuvasti toistuvia pätkiä Maikkarin ja samaan klaaniin kuuluvien kanavien ohjelmista, alkaa keittää. Eilen taisin virkkaa Hilpalle, että jos joutuisin katsomaan Maikkari koko illan putkeen, niin minulta lähtisi henki! Mahdollisesti hieman ylisanoja tuli käytettyä, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että ties minkä maan Love Islandit, Lätkävaimot, sun muut hömpät eivät oikein puraise. Eikä Lisää löylyä, Hjallis ja Jethro!

  Niinpä niin. Vadelmasato oli hyvä, viinimarjasato keskinkertainen, ja takiassato ylen runsas. Kuten loppukuvan on tarkoitus todistaa. Siis takiaisen kohdalta.