Eilen ajettiin reitti Anttola-Hollola-Lahti-Arkiomaanjärvi-Mikkeli-Anttola. Lyhyt tarkennus ennen varsinaista asiaa:
- Hollolassa käytiin kotona kotona suihkussa ja kahvilla, sekä kirjastossa
-Lahdessa käytiin katsomassa äitiä
-Arkiomaanjärvellä käytiin Aijan kesäjuhlissa, juhlissa, joilla oli myös hieman löyhästi salattu tarkoitus
-Mikkelissä käytiin Puuilossa ostamassa liukuovikisko ja -pyörästö, sekä Lidlissä hakemassa jääkaappiin täydennystä
Äiti-Elina oli taas hymyilevällä tuulella. Muutamia lauseitakin hän tällä kertaa sai ilmoille.
"Onpa kaunis", ihastellen Hilpan suurikukkaista kesämekkoa ja "Ihan hyvä" minun erittäin pienikukkaisesta paidastani, kun menin kehua retostelemaan, että on minullakin kukkia vaatteissa!
Se oli paljon se, kohta vuoden lähes puhumattomana maanneelta ysiysiltä.
Kahdeksi ajeltiin Arkiomaanjärven rannalle. Kutsutut olivat pian koossa. Kolmisenkymmentä henkeä paikalla yhteensä oli. Taisi olla enemmänkin, kun tarkemmin ajattelen. Osa oli meille tuttuja, osa joskus nähtyjä, jokusia ihan uusiakin naamoja.
Alkumaljat ensin ilman isompia puheita kohotettiin. Sitten luovutti delegaatio Aijan ikiaikaisia ystäviä lyhyen puheen saattelemana omenapuun. Se oli perheomenapuu, mihin oli ympätty neljää eri lajia. Luovuttajat myös istuttivat puun saajan valitsemaan paikkaan, sekä suojasivat sen jäniksiltä verkolla. Kokonaisvaltainen lahjatoimitus. Me seurasimme sivusta, sillä istuttajia oli jo enemmän kuin tarpeeksi. Joni tosin jossain välissä antoi minulle lapion, sanoi, että nojaile tuohon, minun pitää mennä. Joten voin kehua osallistuneeni tapahtumaan, ainakin vitsien kaupungin duunareitten tarmoilla. Siis vitsien niiltä hyviltä ajoilta, kun kaikki ei ollut vielä ulkoistettu.
Tässä seuraamme sivusta juhlallista toimitusta. Kuva by Emmi Tiilikainen.
Tällätään vielä toinen, maljankohottajaisista. Kuvan ottaja sama kuin edellisessä.
Ilma oli sopiva; ei liian kuuma. Hyvä, ettei alkanut kesätamineissa viluttaa, kun arska välillä pilveen painui. Ruoan jälkeen seurasi jonkin aikaa vapaata keskustelua. Muutamat miespuoliset menivät Jonin lämmittämään saunaan.
Kahvitkin saatiin, mansikkakakun kera. Olisi ollut konjakkia, likööriä, ties mitä, kyytipojaksi, mutta kuten äsken tulin maininneeksi, niin....
Kello oli kulunut siinä vaiheessa yli viiden. Me ilmoitimme, että täytyy lähteä, sillä Mikkelissä pitää parissa puodissa piipahtaa. Hyvästelimme porukan. Meidän Hyundain perään oli ajanut uudenkarhea hieno Mersu. Kysyin Aijalta, että kenen se lie, ja että jos ei omistaja ei ehdi siirtämään, niin minulle riittää, kun saan avaimet. Hyvä yritys, mutta ei onnistunut. Omalla koslalla jouduttin pois lähtemään.
Olimme ensimmäiset poistujat. Mukavat olivat juhlat. On saattanut väkeä istuksia rannalla pitkälle iltaan asti.
Perhe Tiilikainen tulee tänään illankahussa saareen, tuovat helteen tullessaan. Muutaman päivän täällä viettävät. Sitten alkaa Iiriksen luisteluryhmän toiminta, Jonilla elokuun alusta duuni. Niin se kesä kuluu. Pian on elokuu, mutta minä en ole viljaa. Enkä sieniä. Enkä juuri mustikoitakaan. Joutaa pientä remppaa tekemään, kun ei tarvitse metsässä laukata. Vaikka mielelläni laukkaisin, kun paarmatkin hävisivät. No, ensimmäinen varma hirvikärpäshavainto on tiedossa. Luottevalta taholta se on saatu, en sitä ehdolle pane. Säästy yhdeltä riesalta, näin sienikatovuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti