Laskettiin eilen pyytöjä. Minä tälläsin kaksi muikkuverkkoa Avokkaansaaren pohjoispuolelle, ikiaikaiselle nuotta-apajalle. Tulos oli kesän enkka; edellinen, eli ensimmäinen kokeilu, tuotti kuusi muikkua, nyt oli seitsemän + kiiski. Täytyy kai vielä odotella muikun painumista pohjaan. Kalakaveri Hannu oli viisaampi. Hän laski kaksi ahvenverkkoa. Jata antoi seitsemän keskipannun ahventa ja kaksi puolen kilon siikaa. Sain häneltä kolme ahventa, joten savustan ne + muikut sähkösavustimella. Perinteisellä pöntöllä ei oikein uskalla ryhtyä korventamaan. Siinä kalat poseeraavat suolattuina. Pariksi tunniksi jääkaappiin, sitten haikua nahkaan. Kuvasta tuli samalla tahaton selfie, kun Peppe heijastuu savustimen kannesta.
Eihän noita kaloja hurjasti ole, etenkin, kun perhe Tiilikainen saapuu iltapäivän alussa. Mutta alkupalana toimii, onhan siinä muikku jokaiselle ja yksi arvottavaksi, lisäksi puoli ahventa per henkilö. Lähiruokaa, minkä tuoreutta ei tarvitse pohtia.
Tiilikaiset tosiaan tulevat tänään. Huomenna meillä on rippiäisjuhlat. Anna ja ehkä Iiris, mahdollisesti Jonikin, lähtevät jo aamusta Mikkeliin, sillä Anna menee Shaden kummina kirkkoon. Me loput usmuutetaan sitten myöhemmin Otavaan Amin luo. Sinne kokoontuu sukua juhlimaan.
Helteen jatkuvat ainakin ensi viikon, ehkä koko heinäkuun. Saattavat lapset viihtyvät rannalla ja polskia vedessä itsensä kurttuisiksi. Ainakin Iiris.
Tiistaina me Hilpan kanssa saadaan toinen piikki. Ajat ovat viiden maissa. Lähdetään aamusta Hollolaan, käydään kaupoissa ja äiti-Elinan luona, palataan rokotuksen jälkeen takaisin Anttolaan. Mitäs me kuumassa asunnossa suotta yöpymään. Tullaan tänne ilpin kurissa pitämiin tiloihin.
Kesän pienimuotoiset projektit ovat hahmottuneet. Varmaan reilun viikon kuluttua sen toteuttamista aletaan valmistella. Eli sisäänkäynnistä tehdään kylmä tuulikaappi, mikä jaetaan väliseinällä ja liukuovella kahteen osaan. Materiaalit saadaan rautakaupasta ja Leinosen sahalta, Mikkelistä LasiSarangilta lasit. Siellä käytiin jo kysäisemässä hinta ja toimitusaika, eli puhelinsoitolla lasit ovat noudettavissa parissa päivässä. Oven tilanne on vielä auki. Pitää Hanelin keskusvarastoa tonkia, jos sieltä löytyisi joku, minkä voisi jalostaa tarkoitukseen. Jos ei, niin sitten teetetään. Maakellariinkin pitäisi sisin ovi vaihtaa, kuten on ollut jo monta vuotta tarkoitus. Samassa rytäkässä ne sitten tulevat, jos teettämään päädytään. Niin tai näin, ovella, ovilla, ei ole tuhannen hoppu. Kuulostellaan.
Pian on heinäkuu puolessa. Ei ole kesät samanlaisia. Nyt ei kanttarellejä ole asiaa keräämään. Eikä turpoa mustikat. Näillä seuduilla ainakaan. Viime kesänä oli sienien kohdalla eri tilanne, kuten kuvat per. 15. heinäkuuta...
...ja per. 20. heinäkuuta osoittavat.
Niin optimisti en ole, että uskoisin viiden tai kymmenen päivän kuluttua pääseväni kuvien kaltaiseen tilanteeseen. En, vaikka optimismini joskus saattaa olla olla liioiteltua. Useimmiten se tietysti on alimitoitettua.
Taidan hiljalleen lähteä ulos ihmettelemään. Ja kohta savustamaan. Vielä ei ole kuin 26 astetta varjossa, joten lämpöön pakon saneleman tottunut kroppa sen sietää. Vesikin on muuten 26 laiturin päässä. Pintavesi ulapalla oli eilen 25:n ja 26:n välillä. Luulisi, kele, mujeen menevän pohjaan viilentelemään, mutta ei ainakaan meikäläisen verkon kohdilla. Mutta kyllä minä ne vielä löydän, muikut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti